Entä jos ihmiset ympärillä eivät ymmärrä tai halua ymmärtää työttömyyttäsi?
Kyllä halukkaille aina työtä löytyy!
Ajattelutapa halukkuudesta työntekoon ja tätä kautta työpaikan löytymisestä on niin mustavalkoinen, että aivoihin sattuu. Löytyykö maastamme satojatuhansia työttömiä ihan vain siitä syystä, että he eivät halua tehdä töitä? Se, että olen työtön työnteon haluamisesta huolimatta tarkoittaa sitä, että ihan pohjimmiltani en kuitenkaan halua tehdä töitä, niinkö?
Mikä on, kun ei rehellinen työ kelpaa?
Kovin on tiukassa käsitys siitä, että kaikki vapaat työpaikat ovat sellaisia, etteivät ne suomalaisille kelpaa. No jopas on suomalaisista tullut oikein isolla porukalla nirsoja, kun meitä on jo jotakuinkin puolimiljoonaa!
Hupsista, kolikolla on kuin onkin se toinen puoli! Mikä on, kun ei rehellinen työnhakija kelpaa työntekijäksi?
Siellä niitä vapaita paikkoja on! Ei kukaan tule sinua kotioveltasi hakemaan!
Musta ja valkoinen, mikä perin kuvaava parivaljakko ilmaisemaan tätäkin mestarillista oivallusta. Suomen työttömien määrän hippaillessa sadoissatuhansissa ja julkisesti ilmoitettujen avoimien työpaikkojen sahatessa vajaan 30 000 paikan tietämillä en toden totta odotakaan kenenkään hakevan minua kotioveltani.
Avoin työpaikka on aika jännä juttu. Avoin työpaikka on avoin, sillä siihen tarvitaan työntekijä. Jee, avoin työpaikka! Paitsi, että entä jos työnantaja etsiikin aivan toisenlaista työntekijää kuin sinä? Työpaikan avoimuudella ei ole sinulle vähäisintäkään merkitystä, kun et täytä työnantajan vaatimuksia. Ei se niin vaikeaa ole.
Yhteiskunnallisia aineita yliopistossa opiskelleen on perin vaikeaa ryhtyä sähköasentajaksi tai astronautiksi ilman uudelleenkouluttautumista. Miksi kelpaisin silmäkirurgiksi, kun en ole silmien operoimista opetellut?
Ah, miten typerä olo minulle tulee kirjoittaessani jotain näin itsestäänselvää. Kuin julistaisin maidon olevan valkoista.
Ai eikö sinulle löydy töitä? Miksi kouluttauduit/opiskelit alaa, jossa ei ole töitä tarjoilla? Olisit kouluttautunut lähihoitajaksi! Kouluttaudu lähihoitajaksi nyt!
Niin, tässäkö tein sen perustavanlaatuisimman virheen? Etten kouluttautunut lähihoitajaksi. Entä jos minusta ei ole ihmisten hoitajaksi? Esimerkiksi neulat pyörryttävät minua, olivat ne sitten steriileissä paketeissaan vielä käyttämättömänä tai täydessä toiminnassa. Lepohuoneet ovat tulleet minulle tutuiksi erilaisten rokotusten yhteydessä. En pysty tunnustelemaan edes omaa pulssiani ilman, että minua alkaa heikottaa.
Entäpä tämä minun koulutukseni? Se mahdollistaa hakemaan niin monenlaisiin työtehtäviin, että ei, työttömyyteni syynä ei ole se, etteikö töitä olisi tarjoilla. Töitä on tarjoilla työnhakijoille, mutta niin on työnhakijoitakin työnantajille.
Nyt lopetan turhautuneen puhinan, ravistelen tiehensä minua harmittavan mustavalkoisuuden ja lähden nauttimaan syksyn väripaletista.
Heh, veit jalat suustani tällä kirjoituksella. Monilla onnellisesti töitä tekevillä ei ole mitään hajua Suomen työllisyystilanteen katastrofaalisuudesta. Kulkevat ilmeisesti laput silmillä ja korvilla. Viis siitä, että lähes joka päivä uutisissa kerrotaan irtisanomisista, yt-neuvotteluista, organisaatiomuutoksista (eli yksiköiden lakkauttamisista ja ihmisten potkimisesta kortistoon). Onhan siellä TE-palveluiden sivuilla kuitenkin monta tuhatta paikkaa auki, miksei työ kelpaa? Onko pakko heti päästä toimitusjohtajan pallille? Mitäs opiskelit jotain huuhaata, josta ei valmistu mihinkään ammattiin?
VastaaPoistaItse olen luonnontieteilijä ja hakenut työtä noin vuoden verran. Oman alan työpaikkoja on avoinna todella vähän ja niistäkin arviolta noin puolet vain näennäisesti auki. Esim. julkishallinnolla paikka on laitettava avoimeen hakuun, vaikka palkattava työntekijä onkin jo tiedossa. Eli kun nämä näennäisesti auki olevat paikat vähennettäisiin avoimista työpaikoista, niin paljonkohan jäisi jäljelle? Ja tosiaan, en minäkään lähihoitajaksi voi ruveta luonnontieteilijän koulutuksella ja verikammolla (taju saattaa lähteä, jos näkee verta). Sitä paitsi niistä lähihoitajista ei ilmeisesti ole vielä pula, vasta tulevaisuudessa.
Tsemppiä työnhakuun!
Totta, tietämättömyydestä johtuva kapeakatseisuus on ikävää.
PoistaJa kyllä, näennäisesti auki olevat työpaikat ovat yksi motivaation nitistäjä! Valtiolle.fi -sivulta löytyvät avoimet työpaikat tuntuvat kuin suurelta huijaukselta. Ei tekisi mieli käyttää energiaa sieltä löytyvien työpaikkojen hakemiseen, mutta sitten taas... ei sitä koskaan tiedä.
Toivottavasti työnhakusi tuottaa tulosta!
Lisää hauskoja kommentteja:
VastaaPoista"Minä se en ole kertaakaan elämässäni joutunut työhakemusta lähettämään, ja aina on töitä riittänyt". Kyllä, kommentoijan ikä ja koulutustaso vaikuttaa asenteeseen, mutta selitä siinä sitten mitä työnetsintä nykyään on, ja ettei sen hakemuksenkaan lähettäminen suju minuuteissa :)
"Ihan varmasti löydät jotain pian, kyllä sinä nyt työn löydät!" Piste. Ihanan kannustava kommentti, jota arvostan. Mutta joka jälleen kerran sivuuttaa nykyajan työhaun ongelmat ja keskustelun niistä.
"Ai siltä alalta, niiii-in no... Juuri haettiin sinne ja sinne, hakijoita oli yli 400 ennen määräajan päättymistä, ei kyllä helppoa tule olemaan, ei niitä töitä ole sun alallasi, tee vaikka opettajan sijaisuuksia aluksi?" Eli ei kannattaisi edes hakea vai. Hauskinta on, että opettajienkin sijaisuudet, siis ne jotka eivät mene alan ihmisille, menevät sitten tutuille tai entisille oppilaille.
"Mennäänkö ulos lauantaina?" "Mennäänkö matkalle?" "Mennään hei lounaalle?" Mennään vaan, mielelläni, mutta kukapa maksaisi. Seura kyllä kelpaisi enemmän kuin hyvin!
"Siis tää työ on niin tylsää et usko... Löytyispä jotain muuta... Ja ne maksaa mulle vaan sen 2500..." Vaihdetaanko paikkoja?
-Emmi
Kyllä! Näitähän löytyy.
PoistaErityisesti tuo etsin työpaikkaa - löydän avoimen työpaikan - kirjoitan yksilöllisen työhakemuksen -toimintaketju on helposti ikävän väärinymmärretty tapahtumasarja vanhempien ihmisten keskuudessa. Että jos he saivat työpaikan vain kävelemällä tehtaaseen, niin onhan se työn hakeminen tänä päivänäkin yhtä vaivatonta, vaikka ei menekään ihan samanlailla. Että onhan se töiden etsintä ja hakeminen varmasti ihan yksinkertaista ja helppoa. Koeta siinä sitten vakuuttaa tehtaaseen kävelleelle henkilölle, että ei piru vie ole tuo työnhaku mitään laulua ja leikkiä. Ei onnistu.
Hei Maria ja muutkin työttömät. Tuossa aloitusviestin käskyssä: "Kouluttaudu lähihoitajaksi nyt!" piilee mielestäni totuuden siemen. Totuus ei siis ole siinä, että pitäisi alkaa lähihoitajaksi, vaan siinä, että kannattaa kouluttautua sellaiselle uudelle alalle, joka kiinnostaa sekä työllistää nyt ja ainakin lähitulevaisuudessa. Esimerkiksi lähisukulaiseni kouluttautui vanhoilla päivillään sairaanhoitajaksi parissa vuodessa, ja on nyt työterveyshoitajana noin 3000 euron kuukausipalkalla.
PoistaAikaisempaa työkokemusta ei käytännössä ollut mistään, kun oli ollut koti-äitinä suurimman osan aikaisemmasta elämäänsä.
Työmarkkinat ovat siis todellakin markkinat, joissa kysyntä ja tarjonta
eivät useinkaan kohtaa. Ei siis kannata katkeroitua, jos oma korkeakoulutus on mennyt "hukkaan". Tiedän, että on helppo täältä huudella, mutta jos työttömyysputki jatkuu vuosia, on parempi hyväksyä faktat kuin uskotella itselleen löytävänsä joskus oman alan töitä. Suomi menee tulevina vuosina yhä synkempään suuntaan ainakin taloudellisesti, mikä lisää entisestään työttömien armeijaa, eikä siten ainakaan helpota työnhakua nykyisestä.
Jos olisin itse työtön:
1. analysoisin ensin, että mitä työntekijöitä tarvitaan, ts. keiden
osaamisesta työnantajat ovat halukkaita maksaamaan nyt?
2. Mikä minua kiinostaa? Mikä minua kiinostaa eniten kohdan 1. ammateista?
3. Kun kohdat 1 ja 2 on OK, pitäisi vielä miettiä, että minkälaiset tulevaisuuden näkymät valitsemallani ammatilla on? Esim. taksi- tai rekkakuski voisi pudota tässä kohtaa viimeistään pois, koska 15 vuoden sisällä lähes satavarmasti kukaan työnantaja ei ole enää halukas maksamaan em. ammattikuljettajille, koska autot ajavat ilman kuljettajaa jo tuolloin. Toisaalta ei samaa ammattia tulla enää nykymaailmassa tekemään 50 vuotta putkeen, vaan tullaan useimmiten tekemään
lyhyempiä pätkiä eri ammatteja koko työuran aikana...
Mahtaneekohan ihan noin olla? Sairaanhoitajaksi kouluttautuminen kestää kauemmin kuin pari vuotta, ohjeellinen aika 3,5 vuotta. Terveydenhoitajan koulutus kestää 4 vuotta. Minulla on ystävissä 3 sairaanhoitajaa, eikä heistä kukaan tienaa lähellekään 3000e/kk. Yksityisellä maksavat varmaan enemmän kuin julkisella, mutta kaikkihan eivät tietystikään pääse yksityiselle töihin. Ja sairaanhoitajakoulutukseen on paljon hakijoita, suurin osa hakijoista ei pääse sisään. - Itse en eden harkitse hoitoalaa, mutta turha antaa siitä kenellekään liian ruusuista kuvaa.
PoistaSairaanhoitajaksi kestää tosiaan kouluttautua kauemmin kuin 2 vuotta,
Poistamutta ahkera opiskelulla ja työharjoittelulla voi saada ko. koulutuksen
purkkiin noin kahdessa vuodessa. Kaivoin tuon "noin 3000 euroa"
palkkavertailu.com sivulta, mutta nyt kun katsoin uudestaan tienaavat
näemmä useimmiten lähemmäs 2500 kuin 3000 euroa kuussa.
Hoitoala ei ole useinkaan ruusuinen ala, mutta se tarjoaa ainakin nyt
Suomessa paljon paremmat mahdollisuudet (mm. työpaikan sijainti,
mahdollisuudet ylitöihin tai kevyempiin työvuoroihin) kuin monella
muulla alalla on tarjota. Itse en menisi hoitoalalle, koska minulla ei
ole mitään hinkua sinne, mutta jos olisi edes pienen pieni hinku,
kannattaisi mennä juuri noiden em. mahdollisuuksien vuoksi.
Näinpä. Siksi olen päättänyt hammasta purren jättää selitykset sikseen, hymyillä ja sivuuttaa aiheen mahdollisimman nopeasti. Ehkä sitten kun (koska kyllä niin meille vielä käy!) työtä löytyy, jaksan vääntää rautalangasta minkä vaivan takana se oli... -Emmi
VastaaPoista