Suhteet ja niiden puute. Minulla ei ole suhteita, joihin tukeutumalla minun olisi mahdollista saada työpaikka. Vielä. Working on it.
Olen ollut aina kiitollinen ja iloinen jokaisesta saamastani työpaikasta, sillä jokaisen niistä olen saanut ilman ulkopuolisia suhteita. Olen vieläkin ylpeä siitä, että ensimmäinen kesätyöni, kaupungin kesätyöpaikka irtosi ilman isiä ja äiskää. Yksikään sukulainen tai kaveri ei ole koskaan ollut myötävaikuttamassa töiden saantiini. Olen saanut jokaisen työpaikan niin sanotusti omin voimin.
Jos olen saanut työpaikan suhteilla, suhde on ollut itse omin kätösin rakentamani suora yhteys työnantajaan. Näin on käynyt kahdesti, mutta tällaistenkin suhteiden rakentaminen on alkanut siitä, että olen päässyt ihan ensin töihin ilman suhteita. Tuntemattomasta tutuksi omin voimin.
Nyt kuitenkin olen alkanut etsiä minua mahdollisesti hyödyttäviä suhteita. En ole vapaaehtoisena valitsemissani järjestöissä ainoastaan puhtaasta mielenkiinnosta ja aktivoidakseni itseäni, vaan myös luodakseni suhteita. Verkostoituakseni. Tällainen on minulle uutta ja koen tämän ikävänä, laskelmoivana oman edun tavoitteluna. Laskelmointi ihmissuhteissa ei sovi minulle. Työpaikan saanti sen sijaan sopisi. On siis jatkettava.
Olen täysin samaa mieltä, vaikkakin samassa tilanteessa. Ne vähät avoimet paikat kun vain menevät suhteilla. Tuntuu kuitenkin niin teennäiseltä toimia niin kuin muutkin - ja en ole sitä vielä täysin oppinut. Joillekin kun suhteiden luominen tuntuu olevan täysin luonnollista. Ehkäpä ajattelutapaa pitäisi muuttaa, sillä nyky-yhteiskunta on yksilökeskeinen ja yksilön oletetaan toimivan vain oman etunsa mukaisesti, valitettavasti.
VastaaPoistaMinua häiritsee myös se, että paikkojen ei sanota suoraan menevän suhteilla. Luulin itsekin Suomen työmarkkinoiden olevan suht vapaat ja kaikilla olevan mahdollisuuksia, mutta vasta ulkomaalainen poikaystävä kertoi minulle tutkimusten mukaan 80% paikoista menevän suhteilla. En voinut tätä ennen uskoa, mutta nyt itse työttömäksi jääneenä se tuntuu loogiselta. Pienen maan haittapuolia, pitää tuntea oikeat henkilöt. Kateellisena olen seurannut kaverini "uraa" - ei edes ensimmäistä tutkintoa takana, ei mitään oman alan työkokemusta, mutta on jo saanut monta kertaa kesätöitä omalta alaltaan, ja lupauksen myös tulevista töistä. Miksi? Koska yrityksen johtaja on perhetuttu.
Ymmärrän, että ihmiset käyttävät suhteita hyväkseen, niin minäkin valitettavasti tekisin tässä tilanteessa, jos niitä olisi ja jos osaisin luontevammin. Minua kuitenkin häiritsee, että harvoin kukaan paikan saanut tätä myöntää. "Ehkä haastatteluun pääsyä auttoi, mutta omilla ansioillani sen sain." Mikä on varmasti puoliksi totta, mutta jos koko paikkaa ei ole yleisessä haussa ja siten haastatteluun pääsy meiltä muilta, jo työkokemusta kartuttaneilta, on mahdottomuus - niin.
-Emmi
Totta, vaikka mitä ilmeisimmin joku on päässyt töihin sukulais- tai kaverisuhteilla, sitä ei vahingossakaan myönnetä!
PoistaOmalla kohdallani en kokisi suhteiden hyväksikäyttöä hävettävänä, sillä olen tehnyt töitä suhteiden eteen. Ne eivät ole tulleet tiettyyn sukuun syntymällä.
Tuo on kyllä hyvä pointti, ja oikea asenne! :) -Emmi
VastaaPoista