Yllättävä kuukausi

Olen hölmistyneenä pohtinut tätä blogikuviota viime päivät pääasiassa siksi, että huomaan blogini herättävän kasvavissa määrin kiinnostusta ja kommentointia. Jopa jakamista muissa blogeissa! Ihmiset ovat löytäneet blogiin, jonka en uskonut olevan kovinkaan kiinnostava aihealueensa vuoksi. Hämmentyneenä voin todeta, että uskomukseni oli väärä.

Kun on asiaa, on tärkeää, että on kuuntelijoita. Kun omasta tahdosta pääosin riippumaton työttömyys koskettaa itseä, jutut saattavat tavanomaista useammin koskettaa työttömyyttä. Kotiväki ja kaverit, kaikki he ovat kuunnelleet ja kannustaneet minua kärsivällisesti. Aloin kuitenkin pelätä, että minun juttuni ja sen johdosta seuranikin olisi käymässä melko yksitoikkoiseksi, jos tämä jatkuisi. Tämä työttömänä olostani puhuminen.

Päätin koettaa uutta kanavaa ja suunnata ajatukseni blogiin. Ajatusteni jäsenteleminen ja kanavoiminen blogiin on toiminut oikein hyvin. Ja hups vain, nyt huomaankin, että Kiitos hakemuksestasi. ei toimi ainoastaan minun kuuntelijana, vaan myös kokemusten ja vertaistuen jakajana molempiin suuntiin.

Tänään työttömyysblogini täyttää yhden kuukauden, ja sen rooli elämässäni on muodostunut merkityksellisemmäksi ja monitasoisemmaksi kuin osasin odottaa, kiitos teidän blogissani vierailijoiden. Huomaankin nyt kirjoittavani itseni lisäksi joukolle lukijoita. Te lukijat olette olleet vieläpä mahtavia lukijoita! Vaikka blogin aihealueena onkin työttömyys, on tunnelma blogissa säilynyt siitä huolimatta oikein hyvänä. Kommenteissa jaetaan omia kokemuksia ja vinkkejä ja tsempataan. Valtavan suuri kiitos jokaisesta kommentista. Ne ovat minulle tärkeitä.

Olen iloinen, että päätin aloittaa työttömyysblogin, vaikka samanaikaisesti kovasti toivonkin, että saisin syyn olla tätä kirjoittamatta. Ristiriitaista, niin kuin työttömän elämä on.