Työnhakualueenani on koko Suomi. Katse on siirtynyt myös muihin maihin. Vapaana kuin taivaan lintu etsin työpaikkoja idästä länteen ja etelästä pohjoiseen. Minulle, sinkkuna elävälle lapsettomalle nuorelle naiselle muutto toiselle paikkakunnalle tai vaikkapa toiseen maahan ei tuottaisi pienintäkään hankaluutta.
Euroopan unioni on vapaata liikkumisaluetta EU-maiden kansalaisille ja täten myös työnhakijoille, ja ihmisillä on mahdollisuus muuttaa asumaan toiseen EU-maahan ja saada parhaassa tapauksessa Suomen työttömyystuet mukaansa. Rekistöröidyttyään toisen maan työvoimaviranomaiselle työnhakijalla on kolme kuukautta aikaa etsiä ja löytää itselleen työpaikka. Jos onni ei ole myötä, tulee palata takaisin Suomeen, ellei halua menettää työttömyystukiaan.
EU tukee työpaikan etsintää lisäksi muun muassa myöntämällä rahallista tukea toisessa maassa toteutettavasta työhaastattelusta koituviin matkakustannuksiin. Eurooppalainen työnvälitysverkosto Eures tarjoaa hiljalleen myös konkreettisempia työkaluja edistääkseen työvoiman liikkumista EU-maiden välillä.
Tukitoimet ovat osittain mainioita, ja saavat ihan innostumaan! Kun EU keskittyy tukemaan yksittäisen EU-kansalaisen työnhakua muista maista enemmän kuin vain kauniilla sanoilla, työnhaku helpottuu, ja työnantajat ja työntekijät kohtaavat. Ainakin teoriassa.
Kieli.
Se, mikä vaivattomasti mitätöi hyvät aikomukset ja konkreettiset toimet ja taannuttaa ne takaisin kauniiksi sanoiksi.
Muut maat kutittelevat mielessäni kielitaidottomuudestani huolimatta. Tämä on vain järjestelykysymys.
31.8.2014
30.8.2014
Yritä
Puheet oman yrityksen perustamisesta ovat olleet kavereiden kesken puhuttaessa enemmän leikin laskua kuin vakavaa suunnittelua. Ehkäpä hyviä ideoita, mutta ei kuitenkaan uskallusta koettaa niiden toimivuutta.
Missä vaiheessa vitsi ei olekaan enää vitsi?
Onko yrittäminen minun ainoa vaihtoehto työllistyä? Tuleeko elämäni olemaan työttömyyden raamittama, ellen ryhdy yrittäjäksi? Onko yrittäjäksi ryhtyminen ainoana keinona työttömyydestä eroon pääsemiseksi totisinta totta? Viimeinen oljenkorsi?
Näen yrittämisen kuin pystysuoran vuorenseinämän kiipeämisenä ilman turvavaljaita ja köysiä. Onko minun kiivettävä tuota vuorenseinämää?
Missä vaiheessa vitsi ei olekaan enää vitsi?
Onko yrittäminen minun ainoa vaihtoehto työllistyä? Tuleeko elämäni olemaan työttömyyden raamittama, ellen ryhdy yrittäjäksi? Onko yrittäjäksi ryhtyminen ainoana keinona työttömyydestä eroon pääsemiseksi totisinta totta? Viimeinen oljenkorsi?
Näen yrittämisen kuin pystysuoran vuorenseinämän kiipeämisenä ilman turvavaljaita ja köysiä. Onko minun kiivettävä tuota vuorenseinämää?
28.8.2014
Kuka ei kuulu joukkoon?
Kaupungissa, jossa tällä hetkellä asun, on perustettu kierrätyskeskustyyppinen työpaja, jonka tarkoituksena on kierrätystoiminnan tehostamisen ohessa tukea työllistymistä. Kävin vanhoista, erityisesti Suomessa valmistetuista vaatteista kiinnostuneena kurkkaamassa, jos onni olisi myötä vaikkapa vanhan kunnon suomimekon löytymisessä.
En löytänyt mekkoa, mutta löysin työpajassa puuhastelijoita melkein ruuhkaksi asti! Parhaat päivänsä nähneellä, syrjäisellä teollisuusalueella sijaitsevassa kierrätyskeskuksessa oli täyttä. Oli nuoria ja vanhoja, oli miehiä ja naisia, oli suomalaisia ja ulkomaalaisia. Niin kulmakarvat nostattavan paljon työttömiä!
Ja sitten olin minä, tuolla hetkellä tuon kuhisevan pajan ainoa asiakas. Enkä voinut olla miettimättä, että olin vähän niinkuin väärällä puolella tiskiä. En tosin sano, että toiselle puolelle halajaisin, mutta että TE-toimisto ei minua sinne ollut vielä lähettänyt.
Taitaa olla liian täyttä.
En löytänyt mekkoa, mutta löysin työpajassa puuhastelijoita melkein ruuhkaksi asti! Parhaat päivänsä nähneellä, syrjäisellä teollisuusalueella sijaitsevassa kierrätyskeskuksessa oli täyttä. Oli nuoria ja vanhoja, oli miehiä ja naisia, oli suomalaisia ja ulkomaalaisia. Niin kulmakarvat nostattavan paljon työttömiä!
Ja sitten olin minä, tuolla hetkellä tuon kuhisevan pajan ainoa asiakas. Enkä voinut olla miettimättä, että olin vähän niinkuin väärällä puolella tiskiä. En tosin sano, että toiselle puolelle halajaisin, mutta että TE-toimisto ei minua sinne ollut vielä lähettänyt.
Taitaa olla liian täyttä.
27.8.2014
Sänkyni on linnani
Herätyskelloni on ainoa päiviini säännöllisyyttä tuova tekijä. Ainoa. Se herättää minut joka aamu kahdeksalta. Ilman tuota joka-aamuista herätyskellon ääntä päivistäni puuttuisi se ainokainenkin rutiini, ja päiväni täyttyisivät vain satunnaisina aikoina tapahtuvista satunnaisista toimista satunnaiseen aikaan heräämisestä alkaen.
Kavereiden ja perheen tapaamiset. Viestittelyt ja puhelut. Kauppa ja kirjasto. Syöminen ja siivoaminen. Järjestötoiminta ja liikunta. Tämä työttömyysblogi. Ja työhakemukset. Päiväni täyttyvät mukavasti, jos ne vain jaksan täyttää. Mutta ne päivät, joina en jaksakaan. Päivät, joina silmäni avatessani tiedän päättämättä, että päivän asu tulee olemaan pyjama ja sängyn lakanat pysyvät lämpiminä.
Tuo 08:00, se auttaa minua säilyttämään edes jonkin säännöllisyyden. Se ei kuitenkaan auta minua säilyttämään motivaatiota kohdata päivää työttömänä aina uudelleen.
Kavereiden ja perheen tapaamiset. Viestittelyt ja puhelut. Kauppa ja kirjasto. Syöminen ja siivoaminen. Järjestötoiminta ja liikunta. Tämä työttömyysblogi. Ja työhakemukset. Päiväni täyttyvät mukavasti, jos ne vain jaksan täyttää. Mutta ne päivät, joina en jaksakaan. Päivät, joina silmäni avatessani tiedän päättämättä, että päivän asu tulee olemaan pyjama ja sängyn lakanat pysyvät lämpiminä.
Tuo 08:00, se auttaa minua säilyttämään edes jonkin säännöllisyyden. Se ei kuitenkaan auta minua säilyttämään motivaatiota kohdata päivää työttömänä aina uudelleen.
26.8.2014
Kokemattomuus
Ah, tuo ikuinen työkokemuksen puutteen noidankehä. Miten saisin vaadittavaa työkokemusta, kun minulle ei anneta mahdollisuutta kerryttää sellaista juuri vaadittavan työkokemuksen puutteen vuoksi? Tähän kohtaan sopivat tyhjästä on paha nyhjäistä ynnä muut tähän valtavaan ongelmaan liittyvät kliseet.
Itselläni on ollut onnea kesätöiden sekä muunlaisten työsuhteiden solmimisen suhteen. Ansioluetteloni työkokemus-osion luettelosta voi löytää yhdentoista eri työpaikan listan. Kahdeksan eri työnantajaa.
Minä kaiketi näytän työhistorioineni työttömältä työnhakijalta, jolla ei todellisuudessa ole hätää. Minulla sentään on jo työkokemusta, ja vieläpä monelta eri alalta. Mutta tiedättekö, mikä on listani perustavanlaisin puute? Listaani täyttävät pääosin niin sanotut roskatyöt.
Älkää käsittäkö minua väärin, sillä minä itse en pidä vaikkapa siivojan työtä roskatyönä (roska, ehe eheh), mutta kun haen vaikkapa opiskelijatoiminnan koordinaattorin, kansainvälisyyssihteerin tai projektitutkijan paikkaa, toimistotyökokemuksen puutetta huutava ansioluetteloni osoittaa, ettei minulle ole kertynyt sitä toivotunlaista työkokemusta, jonka ansiosta työnantaja näkisi minut helposti perehdytettävänä uutena työntekijänä.
Joku voisi sanoa tähän väliin, että ei sillä ole väliä, mitä olet tehnyt, vaan sillä, että olet ylipäätään tehnyt töitä. Jokainen listan työpaikka kertoo jo itsessään minusta ihmisenä ja työntekijänä. Minä itse olin myös tuo laadun sijasta määrään uskova joku vielä parisen vuotta sitten.
Itselläni on ollut onnea kesätöiden sekä muunlaisten työsuhteiden solmimisen suhteen. Ansioluetteloni työkokemus-osion luettelosta voi löytää yhdentoista eri työpaikan listan. Kahdeksan eri työnantajaa.
Minä kaiketi näytän työhistorioineni työttömältä työnhakijalta, jolla ei todellisuudessa ole hätää. Minulla sentään on jo työkokemusta, ja vieläpä monelta eri alalta. Mutta tiedättekö, mikä on listani perustavanlaisin puute? Listaani täyttävät pääosin niin sanotut roskatyöt.
Älkää käsittäkö minua väärin, sillä minä itse en pidä vaikkapa siivojan työtä roskatyönä (roska, ehe eheh), mutta kun haen vaikkapa opiskelijatoiminnan koordinaattorin, kansainvälisyyssihteerin tai projektitutkijan paikkaa, toimistotyökokemuksen puutetta huutava ansioluetteloni osoittaa, ettei minulle ole kertynyt sitä toivotunlaista työkokemusta, jonka ansiosta työnantaja näkisi minut helposti perehdytettävänä uutena työntekijänä.
Joku voisi sanoa tähän väliin, että ei sillä ole väliä, mitä olet tehnyt, vaan sillä, että olet ylipäätään tehnyt töitä. Jokainen listan työpaikka kertoo jo itsessään minusta ihmisenä ja työntekijänä. Minä itse olin myös tuo laadun sijasta määrään uskova joku vielä parisen vuotta sitten.
24.8.2014
Living in limbo
Välitila. Lähes kaikki tekemäni ja suunnittelemani huokuu väliaikaisuutta. Yksiöni on lähes kalusteeton, sillä pidin muuttoa tähän asuntoon vain hyvin ohimenevänä väliaikaisratkaisuna matkalla kohti työelämään pääsyä.
Aluksi jopa pidin äärimmäisen minimalistisesti kalustetusta yksiöstäni. Kuin asuttamani yksiökin tietäisi minun olevan vain ohikulkumatkalla ja olisi hengessä mukana.
Ei hyllyjä, ei laatikostoja, ei olohuoneen tuoleja. Astioitakin kaivoin muuttolaatikoista vain kahden kahvikupin, parin kulhon ja lautasen verran. Haarukat, lusikat ja muut välineet makoilevat vetolaatikossa vielä osittain paketoituna. Valmiina sujahtamaan sujuvasti takaisin muuttolaatikkoon.
Nyt katselen asuntoani miettien, että miten tässä näin on päässyt käymään. Välitilaa lähes huutava yksiöni tuntuu vähä vähältä surkuhupaisammalta. Siitä huolimatta pidän kuitenkin kiinni limbovaiheesta.
.jpg)
Aluksi jopa pidin äärimmäisen minimalistisesti kalustetusta yksiöstäni. Kuin asuttamani yksiökin tietäisi minun olevan vain ohikulkumatkalla ja olisi hengessä mukana.
Ei hyllyjä, ei laatikostoja, ei olohuoneen tuoleja. Astioitakin kaivoin muuttolaatikoista vain kahden kahvikupin, parin kulhon ja lautasen verran. Haarukat, lusikat ja muut välineet makoilevat vetolaatikossa vielä osittain paketoituna. Valmiina sujahtamaan sujuvasti takaisin muuttolaatikkoon.
Nyt katselen asuntoani miettien, että miten tässä näin on päässyt käymään. Välitilaa lähes huutava yksiöni tuntuu vähä vähältä surkuhupaisammalta. Siitä huolimatta pidän kuitenkin kiinni limbovaiheesta.
22.8.2014
Jaksaa jaksaa!
Viimeinen 500 metriä! Nyt puristetaan! Jaksaa! Juoksen siskoni vierellä ja kannustan häntä juoksemaan nopeammin.
Yhteinen projektimme kunnon kohottamiseksi on jatkunut jo kuukausia. Siskoni aloitti käytännössä täydellisen pyöreästä nollasta. Itselläni kuntoilu oli ollut pienen hetken tauolla, joten innostuin siskoni ehdottaessa kuntoilun aloittamisen yhdessä. Keskitymme juoksemiseen. Ja minä erityisesti hänen kannustamiseen.
Se energia! Se into ja onnistumisen tunne. Pidempi matka ja lyhyempi aika. Jaksan juosta ja niin jaksaa siskokin. Kehittyminen juoksijana on äärettömän palkitsevaa. Tuloksen näkee heti matkoja ja aikoja tarkastellessa. Tuloksen näkee hiljalleen myös omassa kropassa. Ja huonompinaki juoksupäivinä sitä voi vain hymyillä juoksun jälkeen ja heilauttaa kättä. Seuraava juoksukerta on varmasti parempi.
Mutta.
Minulla on ollut samanaikaisesti käynnissä oma projektini. En aloittanut projektia pyöreästä nollasta ja siksi lähdinkin itsevarmoin mielin toteuttamaan sitä. Alku sujui hyvin. Hyvä rytmi, hyvä fiilis. Intoa ja uusia ideoita. Useita lähestymistapoja ja kehittymistä.
Alkuinnostuksen laantumisen jälkeinen taantuminen johti yhtäkkiseen romahdukseen. Ei jaksa. Kehittyminen työhakemusten tuottamisessa niin sisällöllisesti kuin määrällisesti ei tuottanut välitöntä eikä myöhemminkään havaittavaa tulosta. Ei niin kertakaikkiaan mitään.
Ensin huonoja päiviä tuli yksi sinne ja toinen tänne. Huono päivä tarkoitti päivää, jolloin en saanut lähetettyä yhtäkään hakemusta, vaan hakemuksen viilaaminen vaatisi vielä yhden lisäpäivän. Tiesin kuitenkin huonoinakin päivinä, että seuraava päivä olisi parempi. Hakemus lähtisi matkaan seuraavana päivänä!
Nyt romahduksen jälkeinen tilanne on se, että hyviä päiviä löytyy yksi sieltä ja toinen täältä. Hyvä päivä tarkoittaa päivää, jolloin en lannistu aina vain samojen työpaikkasivustojen läpikäymisestä vaan jaksan ja jaksan etsiä ja etsiä paikkoja, joihin voisin hakea työntekijäksi. Julkisessa haussa olevia paikkoja ja piilotyöpaikkoja. Nyt erittäin hyviä päiviä ovat ne, jolloin löydän edes jonkin paikan, johon päätän lähettää työhakemuksen. Ovat harvassa ne sellaiset päivät.
Mikä kannustaisi minua jaksamaan?
Yhteinen projektimme kunnon kohottamiseksi on jatkunut jo kuukausia. Siskoni aloitti käytännössä täydellisen pyöreästä nollasta. Itselläni kuntoilu oli ollut pienen hetken tauolla, joten innostuin siskoni ehdottaessa kuntoilun aloittamisen yhdessä. Keskitymme juoksemiseen. Ja minä erityisesti hänen kannustamiseen.
Se energia! Se into ja onnistumisen tunne. Pidempi matka ja lyhyempi aika. Jaksan juosta ja niin jaksaa siskokin. Kehittyminen juoksijana on äärettömän palkitsevaa. Tuloksen näkee heti matkoja ja aikoja tarkastellessa. Tuloksen näkee hiljalleen myös omassa kropassa. Ja huonompinaki juoksupäivinä sitä voi vain hymyillä juoksun jälkeen ja heilauttaa kättä. Seuraava juoksukerta on varmasti parempi.
Mutta.
Minulla on ollut samanaikaisesti käynnissä oma projektini. En aloittanut projektia pyöreästä nollasta ja siksi lähdinkin itsevarmoin mielin toteuttamaan sitä. Alku sujui hyvin. Hyvä rytmi, hyvä fiilis. Intoa ja uusia ideoita. Useita lähestymistapoja ja kehittymistä.
Alkuinnostuksen laantumisen jälkeinen taantuminen johti yhtäkkiseen romahdukseen. Ei jaksa. Kehittyminen työhakemusten tuottamisessa niin sisällöllisesti kuin määrällisesti ei tuottanut välitöntä eikä myöhemminkään havaittavaa tulosta. Ei niin kertakaikkiaan mitään.
Ensin huonoja päiviä tuli yksi sinne ja toinen tänne. Huono päivä tarkoitti päivää, jolloin en saanut lähetettyä yhtäkään hakemusta, vaan hakemuksen viilaaminen vaatisi vielä yhden lisäpäivän. Tiesin kuitenkin huonoinakin päivinä, että seuraava päivä olisi parempi. Hakemus lähtisi matkaan seuraavana päivänä!
Nyt romahduksen jälkeinen tilanne on se, että hyviä päiviä löytyy yksi sieltä ja toinen täältä. Hyvä päivä tarkoittaa päivää, jolloin en lannistu aina vain samojen työpaikkasivustojen läpikäymisestä vaan jaksan ja jaksan etsiä ja etsiä paikkoja, joihin voisin hakea työntekijäksi. Julkisessa haussa olevia paikkoja ja piilotyöpaikkoja. Nyt erittäin hyviä päiviä ovat ne, jolloin löydän edes jonkin paikan, johon päätän lähettää työhakemuksen. Ovat harvassa ne sellaiset päivät.
Mikä kannustaisi minua jaksamaan?
21.8.2014
Internationality
Tein tietoisen valinnan jättämällä kouluihin hakemiset väliin lukiosta valmistumisen kynnyksellä ja lähdin Iso-Britanniaan au pairiksi. Minut veti ulkomaille puhdas halu asua ulkomailla, mutta ymmärsin pian perheen äidin kanssa tulevaisuudestani keskustellessa, että työskentely ulkomailla ei ole ainoastaan jännittävä seikkailu, vaan näyttää myös erinomaiselta ansioluettelossa. Työkokemuslistassa patsastelisi ensimmäisten kesätyöpestien lisäksi nyt myös komea maininta työskentelemisestä ulkomailla. Olen rohkea, vastuullinen ja vähän kansainvälinenkin!
Yliopisto-opintojen aikana minut veti Erasmus-vaihtoon sekä halu asua ulkomailla että hivenen laskelmoitu ajatus siitä, että ulkomailla suoritetut opinnot näyttäisivät hyvältä mahdollisille työnantajille ojennettavissa papereissa. Ansioluettelon henkilökohtaisia vahvuuksia esittelevässä osuudessa patsastelisivat kokemukset opiskelusta ja työskentelystä kansainvälisessä työympäristössä. Olen rohkea, mukautumiskykyinen, joustava ja selkeästi kansainvälinen.
Eikä siinä vielä kaikki! huudahtaisi television ostoskanavan kiusallisen innokas miesääni. Kerrytin vielä myöhemmin lisää ihan oikeaa työkokemusta ihan oikeissa työpaikoissa ulkomailla.
Näytöt ulkomailla opiskelemisesta ja työskentelemisestä olisivat minun etukorttini täällä Suomessakin. Kykyni erottautua muista työnhakijoista. Eihän tällaista kokemusta ihan joka pirkko kerryttäisi. Minulla olisi monta syytä olla tyytyväinen ansioluettelooni.
Oivoi, olenpas minä ollut naiivi.
Yliopisto-opintojen aikana minut veti Erasmus-vaihtoon sekä halu asua ulkomailla että hivenen laskelmoitu ajatus siitä, että ulkomailla suoritetut opinnot näyttäisivät hyvältä mahdollisille työnantajille ojennettavissa papereissa. Ansioluettelon henkilökohtaisia vahvuuksia esittelevässä osuudessa patsastelisivat kokemukset opiskelusta ja työskentelystä kansainvälisessä työympäristössä. Olen rohkea, mukautumiskykyinen, joustava ja selkeästi kansainvälinen.
Eikä siinä vielä kaikki! huudahtaisi television ostoskanavan kiusallisen innokas miesääni. Kerrytin vielä myöhemmin lisää ihan oikeaa työkokemusta ihan oikeissa työpaikoissa ulkomailla.
Näytöt ulkomailla opiskelemisesta ja työskentelemisestä olisivat minun etukorttini täällä Suomessakin. Kykyni erottautua muista työnhakijoista. Eihän tällaista kokemusta ihan joka pirkko kerryttäisi. Minulla olisi monta syytä olla tyytyväinen ansioluettelooni.
Oivoi, olenpas minä ollut naiivi.
20.8.2014
Ole tuote, jota markkinoit!
Luo kokonainen kampanja, jolla markkinoit itseäsi. Brändää itsesi. Käytä kaikkia mahdollisia kanavia. Linkedin, slideshare, about.me, youtube, twitter, vaikka vanhat kunnon käyntikortit. Käytä kaikkia mieleen tupsahtavia keinoja! Kuuluta perheellesi, muille sukulaisillesi, ystävillesi ja puolitutuille etsiväsi töitä. Tuo itseäsi esille mahdollisimman paljon. Ja ennen kaikkea, verkostoidu! Luo kontakteja!
LinkedIn - ihmisten koulutuksellisiin ja ammatillisiin profiileihin pohjautuva sivusto, jonne loin oman pikku soppeni. Tunsin luomani profiilin olevan kertakaikkisen väärässä porukassa. Profiilini ei toden totta kukoista juuri täyteen mittaansa päässeen auringonkukan lailla muiden profiilien joukossa. LinkedIn tuntuu liian... asialliselta? Sellaiselta pukumiesten sivustolta, ja kun en minä ole mikään pukumies, vielä ainakaan.
Slideshare - aloin jo tehdä powerpoint-tyyppistä esittelyä itsestäni, kunnes päätin kurkata muiden käyttäjien sivustolle lisäämiä videoita. Sen sijaan, että olisin inspiroitunut muiden videoista ja ideoista, tuijotin useita mestarillisesti toteutettuja videoita aivan haltioituneena! Ja oma videoesitykseni toteutus jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle. Lähinnä odottamaan sitä kaunista päivää, kun löydän omat sisäiset taikavoimani luoda mestarillisen vaikuttava ja mieleenjäävä videoesitys.
About.me - sivusto virtuaalisille käyntikorteille. Tein omani. Siellä se minun öö... käyntikortti nyt on. Ja joku Tomasz on käynyt tykkäämässä käyntikortistani ja joku Pierre on käynyt katsomassa käyntikorttiani, kuten myös Juliet, Tom, Kim ja moni, moni muu. Mutta entä sitten? No, olkoon siellä.
Youtube - jaa että pitäisikö minun nauhoittaa itsestäni esittelyvideo youtubeen? Ja puhuisin videolla itsestäni? Suomeksi vai englanniksi? Äh, hölmö kysymys. Englanninkielisellä itseni esittelyllä tavoittaisin sekä suomalaiset että muunmaalaiset. Voi tätä mahdollisuuksien juhlaa ja ilotulitusta! Mutta en rohkene julkaista itsestäni videota youtubeen.
Twitter - en ole koskaan käyttänyt twitteriä. En twiittaajana enkä twiittaajien seuraajana. No, olisiko nyt korkea aika? Jos aina silloin tällöin twiitatut ajankohtaisiin asioihin tarttuvat nasevat sutkautukset toisivat minulle työpaikan? Ei. En edelleenkään koe tarvetta tutustua twitteriin.
Näihin muutamiin kanaviin tutustuttuani opin itsestäni taas jotain uutta. Minusta ei ole brändääjäksi ja agressiiviseksi markkinoijaksi. Itseni ainakaan. Olenko minä nyt huono työnhakija, kun en käytä kaikkia löytämiäni kanavia?
Milloin tällaista spektaakkelia alettiin pitää hyvän työnhaun perustana?
LinkedIn - ihmisten koulutuksellisiin ja ammatillisiin profiileihin pohjautuva sivusto, jonne loin oman pikku soppeni. Tunsin luomani profiilin olevan kertakaikkisen väärässä porukassa. Profiilini ei toden totta kukoista juuri täyteen mittaansa päässeen auringonkukan lailla muiden profiilien joukossa. LinkedIn tuntuu liian... asialliselta? Sellaiselta pukumiesten sivustolta, ja kun en minä ole mikään pukumies, vielä ainakaan.
Slideshare - aloin jo tehdä powerpoint-tyyppistä esittelyä itsestäni, kunnes päätin kurkata muiden käyttäjien sivustolle lisäämiä videoita. Sen sijaan, että olisin inspiroitunut muiden videoista ja ideoista, tuijotin useita mestarillisesti toteutettuja videoita aivan haltioituneena! Ja oma videoesitykseni toteutus jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle. Lähinnä odottamaan sitä kaunista päivää, kun löydän omat sisäiset taikavoimani luoda mestarillisen vaikuttava ja mieleenjäävä videoesitys.
About.me - sivusto virtuaalisille käyntikorteille. Tein omani. Siellä se minun öö... käyntikortti nyt on. Ja joku Tomasz on käynyt tykkäämässä käyntikortistani ja joku Pierre on käynyt katsomassa käyntikorttiani, kuten myös Juliet, Tom, Kim ja moni, moni muu. Mutta entä sitten? No, olkoon siellä.
Youtube - jaa että pitäisikö minun nauhoittaa itsestäni esittelyvideo youtubeen? Ja puhuisin videolla itsestäni? Suomeksi vai englanniksi? Äh, hölmö kysymys. Englanninkielisellä itseni esittelyllä tavoittaisin sekä suomalaiset että muunmaalaiset. Voi tätä mahdollisuuksien juhlaa ja ilotulitusta! Mutta en rohkene julkaista itsestäni videota youtubeen.
Twitter - en ole koskaan käyttänyt twitteriä. En twiittaajana enkä twiittaajien seuraajana. No, olisiko nyt korkea aika? Jos aina silloin tällöin twiitatut ajankohtaisiin asioihin tarttuvat nasevat sutkautukset toisivat minulle työpaikan? Ei. En edelleenkään koe tarvetta tutustua twitteriin.
Näihin muutamiin kanaviin tutustuttuani opin itsestäni taas jotain uutta. Minusta ei ole brändääjäksi ja agressiiviseksi markkinoijaksi. Itseni ainakaan. Olenko minä nyt huono työnhakija, kun en käytä kaikkia löytämiäni kanavia?
Milloin tällaista spektaakkelia alettiin pitää hyvän työnhaun perustana?
19.8.2014
Itsetunto
Kiitos, mutta ei kiitos.
Itsetunto. Se, joka naarmuuntuu helposti. Jokainen ei-kiitos raapaisee aina uuden naarmun ennen niin virheettömänä kiiltäneeseen työnhakijaitsetuntooni. Olen uskonut itseeni ja tiennyt olevani erinomainen työntekijäehdokas.
Kerro meille, miksi juuri sinä olisit paras valinta uudeksi työntekijäksemme!
Kun kuulee ei-kiitosta kerta toisensa jälkeen kuukausien ajan, niin mistä saisin kerättyä ne matkan varrelle tipahdelleet itsetunnon palaset vielä kerran, jotta osaisin kertoa haastattelijoille vakuuttavasti, miksi minä olen juuri se oikea?
Toistelen itselleni, että oman marssini jokakertaista päättymistä rekrytointiprosessin ensimmäiselle tasolle ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Ei saa jäädä murehtimaan ja märehtimään. Mutta kyllä se on sitten perin vaikeaa pitkässä juoksussa. Se itsetunnon suojeleminen naarmuilta.
Itsetunto. Se, joka naarmuuntuu helposti. Jokainen ei-kiitos raapaisee aina uuden naarmun ennen niin virheettömänä kiiltäneeseen työnhakijaitsetuntooni. Olen uskonut itseeni ja tiennyt olevani erinomainen työntekijäehdokas.
Kerro meille, miksi juuri sinä olisit paras valinta uudeksi työntekijäksemme!
Kun kuulee ei-kiitosta kerta toisensa jälkeen kuukausien ajan, niin mistä saisin kerättyä ne matkan varrelle tipahdelleet itsetunnon palaset vielä kerran, jotta osaisin kertoa haastattelijoille vakuuttavasti, miksi minä olen juuri se oikea?
Toistelen itselleni, että oman marssini jokakertaista päättymistä rekrytointiprosessin ensimmäiselle tasolle ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Ei saa jäädä murehtimaan ja märehtimään. Mutta kyllä se on sitten perin vaikeaa pitkässä juoksussa. Se itsetunnon suojeleminen naarmuilta.
18.8.2014
Haastattelemattomuus
Kiitos mielenkiinnostasi ilmoittamaamme paikkaa kohtaan. Hakijoita oli runsaat 200 ja suoritettuamme haastattelut olemme nyt tehneet valintamme.
Sähköpostiini tupsahtelevat viestit noudattavan mielikuvituksettoman samaa kaavaa. Vain hakijamäärät vaihtuvat. Olen jo niin kovin tottunut vastaanottamaan viestejä, joista käy ilmi, etten päässyt haastatteluvaiheeseen asti, ja että joku onnekas on jo saanut tiedon valituksi tulemisestaan. En osaa edes odottaa saavani viestiä, jossa se olisinkin minä, joka saa viimeistä viestiä ennen kutsun haastatteluun.
En ole päässyt ensimmäiseenkään haastatteluun sitten työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisen.
Kutsumme sinut haastatteluun.
Huh, kuulostaa ihan joltakin... fantasiamaailmajutulta.
Ilmoitan tänne teillekin ilolla, jos saan kutsun työhaastatteluun.
Sähköpostiini tupsahtelevat viestit noudattavan mielikuvituksettoman samaa kaavaa. Vain hakijamäärät vaihtuvat. Olen jo niin kovin tottunut vastaanottamaan viestejä, joista käy ilmi, etten päässyt haastatteluvaiheeseen asti, ja että joku onnekas on jo saanut tiedon valituksi tulemisestaan. En osaa edes odottaa saavani viestiä, jossa se olisinkin minä, joka saa viimeistä viestiä ennen kutsun haastatteluun.
En ole päässyt ensimmäiseenkään haastatteluun sitten työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisen.
Kutsumme sinut haastatteluun.
Huh, kuulostaa ihan joltakin... fantasiamaailmajutulta.
Ilmoitan tänne teillekin ilolla, jos saan kutsun työhaastatteluun.
16.8.2014
Työnhakuvalmennus
No emmä tiiä, mä nyt oon tämmönen perusmukava jätkä. Tuun kaikkien kans toimeen ja opin nopeesti. Emmä oikeeastaan tiä mikä mua kiinnostaa.
No mä oon tämmönen peruspirtee ja mukava tyttö. Haluisin ehkä tehä tämmösiä tai tämmösiä töitä. Mut emmä tiä... en oo kiinnostunu erityisesti mistään, kaikki käy.
TE-toimiston alkukesäksi organisoimalle työnhakuvalmennuskurssille osallistuu itseni lisäksi seitsemän muuta työtöntä nuorta aikuista. Kaikkien heidän opinnot ovat jääneet ammattikoulun suorittamiseen. Ikähaitari on 19-28 vuotta. Osa heistä nököttää kurssilla hyvästä syystä. Mutta minä en. Suhtaudun kurssiin niin myönteisin mielin kuin vain pystyn, mutta en parhaimmallakaan tahdolla voi sanoa kurssin olevan minulle sopiva tai hyödyllinen.
Viikosta jää mieleeni, miten kurssin vetäjänä toiminut nuori nainen sanoi, ettei minun työhakemuspohjassani tai ansioluettelossani ole olemassaolevien raamien puitteissa yksinkertaisesti mitään korjattavaa. Olisin ollut hämmästynyt, jos olisi ollut, sillä olin viettänyt muutaman mukavan ja intensiivisen hetken yliopistolla työskennelleen uraohjaajan asiantuntevassa yksityisohjauksessa.
Seurasin työnhakuvalmennuskurssin vetäjän työskentelyä miettien, että minä olisin voinut olla hyvin hänen tilallaan. Sen sijaan istuin viikon ajan sähköpuolelta ja logistiikkapuolelta valmistuneiden nuorten miesten välissä opettelemassa, miten erilaisista työpaikkasivustoista saa eniten irti.
Kokemani ulkopuolisuuden tunne oli niin vahva, että veitsikään ei olisi sitä leikannut.
No mä oon tämmönen peruspirtee ja mukava tyttö. Haluisin ehkä tehä tämmösiä tai tämmösiä töitä. Mut emmä tiä... en oo kiinnostunu erityisesti mistään, kaikki käy.
TE-toimiston alkukesäksi organisoimalle työnhakuvalmennuskurssille osallistuu itseni lisäksi seitsemän muuta työtöntä nuorta aikuista. Kaikkien heidän opinnot ovat jääneet ammattikoulun suorittamiseen. Ikähaitari on 19-28 vuotta. Osa heistä nököttää kurssilla hyvästä syystä. Mutta minä en. Suhtaudun kurssiin niin myönteisin mielin kuin vain pystyn, mutta en parhaimmallakaan tahdolla voi sanoa kurssin olevan minulle sopiva tai hyödyllinen.
Viikosta jää mieleeni, miten kurssin vetäjänä toiminut nuori nainen sanoi, ettei minun työhakemuspohjassani tai ansioluettelossani ole olemassaolevien raamien puitteissa yksinkertaisesti mitään korjattavaa. Olisin ollut hämmästynyt, jos olisi ollut, sillä olin viettänyt muutaman mukavan ja intensiivisen hetken yliopistolla työskennelleen uraohjaajan asiantuntevassa yksityisohjauksessa.
Seurasin työnhakuvalmennuskurssin vetäjän työskentelyä miettien, että minä olisin voinut olla hyvin hänen tilallaan. Sen sijaan istuin viikon ajan sähköpuolelta ja logistiikkapuolelta valmistuneiden nuorten miesten välissä opettelemassa, miten erilaisista työpaikkasivustoista saa eniten irti.
Kokemani ulkopuolisuuden tunne oli niin vahva, että veitsikään ei olisi sitä leikannut.
CV-netti
TE-toimistolta tuli taas automaattinen sähköposti muistuttamaan CV-netissä majaa pitävän ansioluetteloni esilläoloajan umpeutumisesta. Jaa taas? Aika kuluu ripeästi. Kirjauduin palveluun ja asetin uudet päivämäärät. Ja tarkistin miten monesti ansioluetteloani oli käyty katsomassa. Nolla.
Eikä edes yllättänyt!
Eikä edes yllättänyt!
15.8.2014
Kelan kirje
Aina kerran kuukaudessa postinjakaja tipauttaa sen postiluukustani. Aina kerran kuukaudessa silmäilen pikaisesti minulle jo tutuksi käyneen viestin tukirahojen saapumisesta tililleni. Ja minua etoo.
Ristiriitaiset ajatukset pyörivät mielessäni joka kerran. Kyllä, hain itselleni tukea työttömyydestä selviämiseen. Ei, en iloitse saamastani tuesta. Ajatus tuilla elämisestä on viheliäinen ja löydän itseni kerta toisensa jälkeen jotenkin perustelemasta tukien vastaanottamista, itse itselleni!
Olen hurjan kiitollinen mahdollisuudestani saada tukea elämiseen. Omassa tilanteessani ihan kohtuulliseen elämiseen vieläpä. Mutta voi, miten hirmuisen kalliiksi minä tulen tälle yhteiskunnalle. Opinnot ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen asti, ja nyt vielä päälle yhteiskunnalle kalliiksi käyvä työttömyys!
Minulle on tässä maassa annettu kaikki mahdollisuudet. Kunhan vain olen valinnut. Minulle on annettu mahdollisuus kouluttautua ja tulla tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi. Sen sijaan, että voisin ryhtyä yhteiskunnan tuottavaksi ja mielellään veroja maksavaksi (ihan oikeasti!) asukiksi, minulle ei anneta sitä mahdollisuutta. Olen saanut niin paljon, mutta nyt minun on otettava vieläkin enemmän.
Ristiriitaiset ajatukset pyörivät mielessäni joka kerran. Kyllä, hain itselleni tukea työttömyydestä selviämiseen. Ei, en iloitse saamastani tuesta. Ajatus tuilla elämisestä on viheliäinen ja löydän itseni kerta toisensa jälkeen jotenkin perustelemasta tukien vastaanottamista, itse itselleni!
Olen hurjan kiitollinen mahdollisuudestani saada tukea elämiseen. Omassa tilanteessani ihan kohtuulliseen elämiseen vieläpä. Mutta voi, miten hirmuisen kalliiksi minä tulen tälle yhteiskunnalle. Opinnot ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen asti, ja nyt vielä päälle yhteiskunnalle kalliiksi käyvä työttömyys!
Minulle on tässä maassa annettu kaikki mahdollisuudet. Kunhan vain olen valinnut. Minulle on annettu mahdollisuus kouluttautua ja tulla tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi. Sen sijaan, että voisin ryhtyä yhteiskunnan tuottavaksi ja mielellään veroja maksavaksi (ihan oikeasti!) asukiksi, minulle ei anneta sitä mahdollisuutta. Olen saanut niin paljon, mutta nyt minun on otettava vieläkin enemmän.
14.8.2014
Henkilökohtaisuuden painolasti
Olen työtön.
Ei, en kyllä varmasti työttömyyttäni halua noin ilmaista. Ahkera, korkeakoulutettu työnhakija. Enkä minä kuitenkaan kauaa vielä ole työtön ollut! Tai no, riippuu katsontakannasta.
Eritysen ikävä olo rytisee ylitseni jyrän lailla joka kerran, kun minulta kysytään, mitä teen tällä hetkellä. Tuntemattomat ovat pahempia kuin tutut.Olen työtön. Haen töitä. Ja voi miten paljon henkilökohtaisemmalta epäonnistumiselta työttömyyteni tuntuu päivä päivältä. Miksi?
Sosioekonominen asemani suomalaisessa yhteiskunnassa aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita. Löysin paikallisen uimahallin lippujen hintoja tutkiskellessani tiedon oikeudestani hinnan alennukseen. Tuijotin tuota hinnaston työttömät-sanaa hölmistyneenä tajutessani, että sehän olen minä! Minä pääsen polskimaan huomattavasti edullisemmin, olenhan työtön.
Ja radalla kaksi uimalasejaan asettelee silmilleen meidän 25-vuotias, vuosien ajan monipuolista työkokemusta kerryttänyt, viiden vuoden tavoiteajassa yliopistosta valmistunut, nyt tukevasti työtön nuori nainen!
Tavoitteena olisi uida kilometri, ehkä kaksi.
Ei, en kyllä varmasti työttömyyttäni halua noin ilmaista. Ahkera, korkeakoulutettu työnhakija. Enkä minä kuitenkaan kauaa vielä ole työtön ollut! Tai no, riippuu katsontakannasta.
Eritysen ikävä olo rytisee ylitseni jyrän lailla joka kerran, kun minulta kysytään, mitä teen tällä hetkellä. Tuntemattomat ovat pahempia kuin tutut.
Sosioekonominen asemani suomalaisessa yhteiskunnassa aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita. Löysin paikallisen uimahallin lippujen hintoja tutkiskellessani tiedon oikeudestani hinnan alennukseen. Tuijotin tuota hinnaston työttömät-sanaa hölmistyneenä tajutessani, että sehän olen minä! Minä pääsen polskimaan huomattavasti edullisemmin, olenhan työtön.
Ja radalla kaksi uimalasejaan asettelee silmilleen meidän 25-vuotias, vuosien ajan monipuolista työkokemusta kerryttänyt, viiden vuoden tavoiteajassa yliopistosta valmistunut, nyt tukevasti työtön nuori nainen!
Tavoitteena olisi uida kilometri, ehkä kaksi.
13.8.2014
Sinun vuorosi tulee vielä!
Isäni tapasi ohjeistaa minua koulutielläni käyttäen itseään esimerkkinä. Opiskele mahdollisimman hyvin, niin et joudu tekemään sellaista paskatyötä kuin minä. Ja minähän opiskelin.
Olen kuulunut siihen ikäluokkaan, jolle lähes kuin yleissivistyksen opettamisen omaisesti toisteltiin aikuisten taholta vuosien ajan, että eläkepommi. Eläkepommi. Muistan, miten uhkaavalta tuo sana kuulosti minun ollessani vielä ala-asteikäinen. Miten pommista on muka mahdollista selvitä? Pärjääkö Suomi, jos työntekijät loppuvat kuin pommin pyyhkäisemänä?
Myöhemmin pommisanaan tottui ja siitä tulikin myönteinen sana. Hei, me saadaan töitä, no matter what! Ilman meitä ei pärjätä! Nyt löydän itseni muistelemasta, miten kovin huoletonta opiskeluni lukiossa oli. Vuoden 2007 lämpimänä lauantaina painoin lakin päähäni, ja isäni oli pakahtua onnesta. Nyt vain katse eteenpäin, kohti lisäopiskeluja!
Ensin kuitenkin halusin asua ulkomailla. Asuin ulkomailla ja sitten palasin Suomeen ja pääsin ensimmäisellä yrittämällä haluamaani yliopistoon. Ja niin minä opiskelin, ja viiden vuoden jälkeen valmistuin maisteriksi.
Noin.
Nyt isäni ohjeistaa minua hakemaan ahkerasti töitä, sillä kyllä sen työpaikan aina joku kuitenkin saa.
Olen kuulunut siihen ikäluokkaan, jolle lähes kuin yleissivistyksen opettamisen omaisesti toisteltiin aikuisten taholta vuosien ajan, että eläkepommi. Eläkepommi. Muistan, miten uhkaavalta tuo sana kuulosti minun ollessani vielä ala-asteikäinen. Miten pommista on muka mahdollista selvitä? Pärjääkö Suomi, jos työntekijät loppuvat kuin pommin pyyhkäisemänä?
Myöhemmin pommisanaan tottui ja siitä tulikin myönteinen sana. Hei, me saadaan töitä, no matter what! Ilman meitä ei pärjätä! Nyt löydän itseni muistelemasta, miten kovin huoletonta opiskeluni lukiossa oli. Vuoden 2007 lämpimänä lauantaina painoin lakin päähäni, ja isäni oli pakahtua onnesta. Nyt vain katse eteenpäin, kohti lisäopiskeluja!
Ensin kuitenkin halusin asua ulkomailla. Asuin ulkomailla ja sitten palasin Suomeen ja pääsin ensimmäisellä yrittämällä haluamaani yliopistoon. Ja niin minä opiskelin, ja viiden vuoden jälkeen valmistuin maisteriksi.
Noin.
Nyt isäni ohjeistaa minua hakemaan ahkerasti töitä, sillä kyllä sen työpaikan aina joku kuitenkin saa.
12.8.2014
Hyvä lukija
Haen ilmoittamaanne paikkaa, sillä haluan tehdä sitä ja tätä sekä tiedän sopivani tähän ja tuohon, sillä aikaisemmat työkokemukset ovat osoittaneet minulle sitä ja tätä. Olen 25-vuotias tästä yliopistosta valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteri ja olen erityisen kiinnostunut työstänne, sillä minulla on kokemusta tästä ja tuosta ja uskon tarjoavani teille uusia ja hyviä ideoita aikaisemmin tässä ja tuossa työssä kerryttämieni tietojen ja taitojen ansiosta.
Ja vielä lisää tarkempaa kerrontaa omista ansioista ja kyvyistä ja minusta työntekijänä.
Ystävällisin terveisin
Minä
Kohta neljä kuukautta. Lista lähetetyistä työhakemuksista on pitkähkö. Haluan nähdä miten pitkäksi luomukseni ehtii kasvaa. Tällä hetkellä lista kasvaa ja voi hyvin. Minä en.
Ja vielä lisää tarkempaa kerrontaa omista ansioista ja kyvyistä ja minusta työntekijänä.
Ystävällisin terveisin
Minä
Kohta neljä kuukautta. Lista lähetetyistä työhakemuksista on pitkähkö. Haluan nähdä miten pitkäksi luomukseni ehtii kasvaa. Tällä hetkellä lista kasvaa ja voi hyvin. Minä en.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)