Ei, en kyllä varmasti työttömyyttäni halua noin ilmaista. Ahkera, korkeakoulutettu työnhakija. Enkä minä kuitenkaan kauaa vielä ole työtön ollut! Tai no, riippuu katsontakannasta.
Eritysen ikävä olo rytisee ylitseni jyrän lailla joka kerran, kun minulta kysytään, mitä teen tällä hetkellä. Tuntemattomat ovat pahempia kuin tutut.
Sosioekonominen asemani suomalaisessa yhteiskunnassa aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita. Löysin paikallisen uimahallin lippujen hintoja tutkiskellessani tiedon oikeudestani hinnan alennukseen. Tuijotin tuota hinnaston työttömät-sanaa hölmistyneenä tajutessani, että sehän olen minä! Minä pääsen polskimaan huomattavasti edullisemmin, olenhan työtön.
Ja radalla kaksi uimalasejaan asettelee silmilleen meidän 25-vuotias, vuosien ajan monipuolista työkokemusta kerryttänyt, viiden vuoden tavoiteajassa yliopistosta valmistunut, nyt tukevasti työtön nuori nainen!
Tavoitteena olisi uida kilometri, ehkä kaksi.
Ei varmaan paljon lohduta, mutta etpä ole yksin tuntemuksinesi. Meidän työttömien blogejakin ilmestyy tänne nettiin aina vaan enemmän ja enemmän, ja niistä ja niiden kommenteista saa lukea vuosienkin työttömyydestä tai nuorilla henkilöillä siitä, etteivät he ole saaneet minkäänlaista työkokemusta, kun eivät kerta kaikkiaan ole töihin päässeet vaikka kuinka ovat hakeneet. Pää pystyyn vaan, tilanne voisi olla paljon pahempikin. Tuon häpeän ja epäonnistumisen tunteen kanssa varmaan kamppailevat kaikki meistä.
VastaaPoistaKiitos sanoistasi. Niin se varmasti on, meitä on harmillisen monta ja ajatukset ja tuntemukset harmittavan samanlaisia.
Poista