Herätyskelloni on ainoa päiviini säännöllisyyttä tuova tekijä. Ainoa. Se herättää minut joka aamu kahdeksalta. Ilman tuota joka-aamuista herätyskellon ääntä päivistäni puuttuisi se ainokainenkin rutiini, ja päiväni täyttyisivät vain satunnaisina aikoina tapahtuvista satunnaisista toimista satunnaiseen aikaan heräämisestä alkaen.
Kavereiden ja perheen tapaamiset. Viestittelyt ja puhelut. Kauppa ja kirjasto. Syöminen ja siivoaminen. Järjestötoiminta ja liikunta. Tämä työttömyysblogi. Ja työhakemukset. Päiväni täyttyvät mukavasti, jos ne vain jaksan täyttää. Mutta ne päivät, joina en jaksakaan. Päivät, joina silmäni avatessani tiedän päättämättä, että päivän asu tulee olemaan pyjama ja sängyn lakanat pysyvät lämpiminä.
Tuo 08:00, se auttaa minua säilyttämään edes jonkin säännöllisyyden. Se ei kuitenkaan auta minua säilyttämään motivaatiota kohdata päivää työttömänä aina uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti