Aluksi jopa pidin äärimmäisen minimalistisesti kalustetusta yksiöstäni. Kuin asuttamani yksiökin tietäisi minun olevan vain ohikulkumatkalla ja olisi hengessä mukana.
Ei hyllyjä, ei laatikostoja, ei olohuoneen tuoleja. Astioitakin kaivoin muuttolaatikoista vain kahden kahvikupin, parin kulhon ja lautasen verran. Haarukat, lusikat ja muut välineet makoilevat vetolaatikossa vielä osittain paketoituna. Valmiina sujahtamaan sujuvasti takaisin muuttolaatikkoon.
Nyt katselen asuntoani miettien, että miten tässä näin on päässyt käymään. Välitilaa lähes huutava yksiöni tuntuu vähä vähältä surkuhupaisammalta. Siitä huolimatta pidän kuitenkin kiinni limbovaiheesta.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti