Viimeinen 500 metriä! Nyt puristetaan! Jaksaa! Juoksen siskoni vierellä ja kannustan häntä juoksemaan nopeammin.
Yhteinen projektimme kunnon kohottamiseksi on jatkunut jo kuukausia. Siskoni aloitti käytännössä täydellisen pyöreästä nollasta. Itselläni kuntoilu oli ollut pienen hetken tauolla, joten innostuin siskoni ehdottaessa kuntoilun aloittamisen yhdessä. Keskitymme juoksemiseen. Ja minä erityisesti hänen kannustamiseen.
Se energia! Se into ja onnistumisen tunne. Pidempi matka ja lyhyempi aika. Jaksan juosta ja niin jaksaa siskokin. Kehittyminen juoksijana on äärettömän palkitsevaa. Tuloksen näkee heti matkoja ja aikoja tarkastellessa. Tuloksen näkee hiljalleen myös omassa kropassa. Ja huonompinaki juoksupäivinä sitä voi vain hymyillä juoksun jälkeen ja heilauttaa kättä. Seuraava juoksukerta on varmasti parempi.
Mutta.
Minulla on ollut samanaikaisesti käynnissä oma projektini. En aloittanut projektia pyöreästä nollasta ja siksi lähdinkin itsevarmoin mielin toteuttamaan sitä. Alku sujui hyvin. Hyvä rytmi, hyvä fiilis. Intoa ja uusia ideoita. Useita lähestymistapoja ja kehittymistä.
Alkuinnostuksen laantumisen jälkeinen taantuminen johti yhtäkkiseen romahdukseen. Ei jaksa. Kehittyminen työhakemusten tuottamisessa niin sisällöllisesti kuin määrällisesti ei tuottanut välitöntä eikä myöhemminkään havaittavaa tulosta. Ei niin kertakaikkiaan mitään.
Ensin huonoja päiviä tuli yksi sinne ja toinen tänne. Huono päivä tarkoitti päivää, jolloin en saanut lähetettyä yhtäkään hakemusta, vaan hakemuksen viilaaminen vaatisi vielä yhden lisäpäivän. Tiesin kuitenkin huonoinakin päivinä, että seuraava päivä olisi parempi. Hakemus lähtisi matkaan seuraavana päivänä!
Nyt romahduksen jälkeinen tilanne on se, että hyviä päiviä löytyy yksi sieltä ja toinen täältä. Hyvä päivä tarkoittaa päivää, jolloin en lannistu aina vain samojen työpaikkasivustojen läpikäymisestä vaan jaksan ja jaksan etsiä ja etsiä paikkoja, joihin voisin hakea työntekijäksi. Julkisessa haussa olevia paikkoja ja piilotyöpaikkoja. Nyt erittäin hyviä päiviä ovat ne, jolloin löydän edes jonkin paikan, johon päätän lähettää työhakemuksen. Ovat harvassa ne sellaiset päivät.
Mikä kannustaisi minua jaksamaan?
Hei! Löysin blogisi tänään, kun aloin etsiä samassa tilanteessa olevien kirjoituksia työttömyydestä. Eli samassa jamassa ollaan, maisterintutkinto taskussa mutta työpaikka hakusessa. Hienoa lukea muiden kokemuksia, toivottavasti jaksat jatkaa kirjoittelua! :) Tsemppiä työnhakuun, vaikka sitä on välillä vaikeaa löytää, tiedän. Pitää vain uskoa, että yrittämisen on pakko palkita vielä! -Emmi
VastaaPoistaHeipähei! Kiitos kannustuksesta, ja myötätuulta työnhakuusi!
Poista