No emmä tiiä, mä nyt oon tämmönen perusmukava jätkä. Tuun kaikkien kans toimeen ja opin nopeesti. Emmä oikeeastaan tiä mikä mua kiinnostaa.
No mä oon tämmönen peruspirtee ja mukava tyttö. Haluisin ehkä tehä tämmösiä tai tämmösiä töitä. Mut emmä tiä... en oo kiinnostunu erityisesti mistään, kaikki käy.
TE-toimiston alkukesäksi organisoimalle työnhakuvalmennuskurssille osallistuu itseni lisäksi seitsemän muuta työtöntä nuorta aikuista. Kaikkien heidän opinnot ovat jääneet ammattikoulun suorittamiseen. Ikähaitari on 19-28 vuotta. Osa heistä nököttää kurssilla hyvästä syystä. Mutta minä en. Suhtaudun kurssiin niin myönteisin mielin kuin vain pystyn, mutta en parhaimmallakaan tahdolla voi sanoa kurssin olevan minulle sopiva tai hyödyllinen.
Viikosta jää mieleeni, miten kurssin vetäjänä toiminut nuori nainen sanoi, ettei minun työhakemuspohjassani tai ansioluettelossani ole olemassaolevien raamien puitteissa yksinkertaisesti mitään korjattavaa. Olisin ollut hämmästynyt, jos olisi ollut, sillä olin viettänyt muutaman mukavan ja intensiivisen hetken yliopistolla työskennelleen uraohjaajan asiantuntevassa yksityisohjauksessa.
Seurasin työnhakuvalmennuskurssin vetäjän työskentelyä miettien, että minä olisin voinut olla hyvin hänen tilallaan. Sen sijaan istuin viikon ajan sähköpuolelta ja logistiikkapuolelta valmistuneiden nuorten miesten välissä opettelemassa, miten erilaisista työpaikkasivustoista saa eniten irti.
Kokemani ulkopuolisuuden tunne oli niin vahva, että veitsikään ei olisi sitä leikannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti