Puheet oman yrityksen perustamisesta ovat olleet kavereiden kesken puhuttaessa enemmän leikin laskua kuin vakavaa suunnittelua. Ehkäpä hyviä ideoita, mutta ei kuitenkaan uskallusta koettaa niiden toimivuutta.
Missä vaiheessa vitsi ei olekaan enää vitsi?
Onko yrittäminen minun ainoa vaihtoehto työllistyä? Tuleeko elämäni olemaan työttömyyden raamittama, ellen ryhdy yrittäjäksi? Onko yrittäjäksi ryhtyminen ainoana keinona työttömyydestä eroon pääsemiseksi totisinta totta? Viimeinen oljenkorsi?
Näen yrittämisen kuin pystysuoran vuorenseinämän kiipeämisenä ilman turvavaljaita ja köysiä. Onko minun kiivettävä tuota vuorenseinämää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti