Isäni tapasi ohjeistaa minua koulutielläni käyttäen itseään esimerkkinä. Opiskele mahdollisimman hyvin, niin et joudu tekemään sellaista paskatyötä kuin minä. Ja minähän opiskelin.
Olen kuulunut siihen ikäluokkaan, jolle lähes kuin yleissivistyksen opettamisen omaisesti toisteltiin aikuisten taholta vuosien ajan, että eläkepommi. Eläkepommi. Muistan, miten uhkaavalta tuo sana kuulosti minun ollessani vielä ala-asteikäinen. Miten pommista on muka mahdollista selvitä? Pärjääkö Suomi, jos työntekijät loppuvat kuin pommin pyyhkäisemänä?
Myöhemmin pommisanaan tottui ja siitä tulikin myönteinen sana. Hei, me saadaan töitä, no matter what! Ilman meitä ei pärjätä! Nyt löydän itseni muistelemasta, miten kovin huoletonta opiskeluni lukiossa oli. Vuoden 2007 lämpimänä lauantaina painoin lakin päähäni, ja isäni oli pakahtua onnesta. Nyt vain katse eteenpäin, kohti lisäopiskeluja!
Ensin kuitenkin halusin asua ulkomailla. Asuin ulkomailla ja sitten palasin Suomeen ja pääsin ensimmäisellä yrittämällä haluamaani yliopistoon. Ja niin minä opiskelin, ja viiden vuoden jälkeen valmistuin maisteriksi.
Noin.
Nyt isäni ohjeistaa minua hakemaan ahkerasti töitä, sillä kyllä sen työpaikan aina joku kuitenkin saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti