Kelan lehti tipahti aina silloin tällöin opiskeluaikaisen soluasunnon postiluukusta. En kiinnittänyt lehteen erityishuomiota. Lehti siinä missä muutkin. Jos keittiön pöydässä ei ollut muuta mielenkiintoista luettavaa aamupalaa syödessäni, selasin tuon Kelan lehden läpi. Ei hassumpi lehti. Itse asiassa yllättävän mukavaa luettavaa siihen nähden, että sisältö käsittelee Kelan asioita.
Erään kerran tuon lehden jälleen makoillessa keittiömme pöydällä 27-vuotias kämppäkaverini tuhahti, ettei halua myöhemmin kuulua siihen väestönosaan, jolle tulee kotiin Kelan lehti. Säpsähdin sanojen painokkuutta ja ynähdin jotain myöntävän kaltaista. Keskustelu, tai no, melkeinpä kämppiksen monologi kuivahti pois heti alkuunsa. Minä vilkaisin lehteä miettien, että tuskinpa kukaan haluaisi tuon lehden löytyvän oman etu- ja välioven välistä tai postilaatikosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti