Se tunne, kun löydät avoimen työpaikan, joka on täydellinen sinulle. Tietosi ja taitosi kohtaavat vaatimusten kanssa, ja sinun tekisi mieli hihkua ääneen, sillä niin innoissasi sinä olet. Tuo ilmoitettu paikka on kuin sinulle tehty. Sinä olet kuin tehty tuohon tehtävään!
Se tunne, kun sinulla ei ole pitkästä aikaa vaikeuksia kirjoittaa mestarillista ja sisällöltään loistavaa ja osuvasti itseäsi nappivalintana kuvailevaa työhakemusta. Luet hakemuksesi läpi, ja sinun tekisi mieli taputtaa itse itseäsi olalle. Mikä mahtava hakemus, mikä mahtava fiilis! Sinä olet tähän työtehtävään mahtava valinta! Lähetät hakemuksen matkaansa ylpeänä. Itseesi tyytyväisenä. Sinä olet löytänyt huipputehtävän ja tiedät olevasi huippuehdokas.
Se tunne, kun odotat malttamattomasti hakuajan umpeutumista. Hakuajan umpeuduttua odotat sähköpostin kilahtamista tai puhelimen pirahtamista kuin mikäkin uuden ihastuksesi kanssa viestittelevä teini. Kyllä sinuun otetaan yhteyttä, varmasti! Eihän sinua voida sivuuttaa! Eihän...?
Se tunne, kun työnantaja ei lähetä edes ei-kiitosta.
Juuri tämä on työnhaussa niin ikävää. Kun hakee paikkoja joihin joko oma koulutus ja kokemus ei riitä tai joihin taas on ylikoulutettu, on olemassa selitys miksei sitä haastattelukutsua sitten tullutkaan. Mutta juuri näihin paikkoihin joihin on kirjoittanut ainakin omasta mielestään ihan loistavan hakemuksen, koulutus ja työkokemus kohtaa ja silti kutsua haastatteluun tai edes sitä surullisen kuuluisaa "ei kiitos"-viestiä ei tule. Tuntuu että näistä työnhakumotivaatio laskee kaikkein eniten koska ei vain voi ymmärtää mitä on tehnyt väärin. Toisaalta ainut positiivinen asia on siinä, että ainakin saa muistutuksen että niitä kiinnostavia ja juuri minulle sopivia paikkoja on ainakin teoriassa olemassa, harmi vaan ettei sitten ainakaan tällä kertaa ollut mitään jakoa.
VastaaPoistaTotta turiset. Sitä koettaa suojella itse itseään omalta itsekriittisyydeltään vaikka millä selityksillä, mutta näiden napakymppien kohdalla se on vaikeampaa.
PoistaHei! Jaan tunteesi. Minulle kävi juuri näin pari viikkoa sitten. Onneksi olin kuitenkin ymmärtänyt olla lataamatta liikaa toiveita asian suhteen, sillä tiedän, että ikäni puolesta en kelpaa enää minnekään. Ja etenkin, jos välissä on rekrytoimisto, tietää tulevansa deletoiduksi jo ensimmäisessä excel-sorttauksessa. Tätä harrastettiin ex-työpaikassanikin: syntymävuodet järjestykseen ja kaikki ennen vuotta 1975 syntyneet pois listalta. Muistan eräänkin ex-nokialaisen, erittäin pätevän talouspuolen ihmisen, joka haki meiltä Assistant Controllerin paikkaa. Häntä ei juuri iän vuoksi kutsuttu haastatteluun (taisi olla vajaa 5-kymppinen). Nainen kävikin sitten pitkään keskustelua meidän henkilöstöosaston kanssa, miten näin on voinut käydä. Ei auttanut asiaa mitenkään. Tehtävään otettiin täysin talouspuolta tuntematon, henkilöstöpäällikölle mieleinen tuttu henkilö. Tunsin jo tuolloin suorastaan raivoa tämän epätasa-arvon edessä. Mutta minkäs voit? Koko homma haisee!!!!!!!!!!!!!
VastaaPoistaJep jep, ei se itse työhön sopivin, vaan päättävälle taholle tutuin ja mieleisin. Huokaus.
PoistaEikös tuossa ole jo jutun juoni? Tee itsestäsi tutuin ja mieluisin. Miten? No, esim. palkattoman harjoittelun kautta verkostoidut ja opit käytännön tasolla tekemään työtä "talon tavoilla". Se, että on paperilla korkeakoulutukinto ei todellakaan tarkoita sitä, että olisi pätevämpi työntekijä käytännössä kuin joku alemman koulutuksen omaava, jolla olisi käytännön kokemusta ko. alalta.
PoistaOlet aivan oikeassa - korkeakoulututkinto ei osoita minun olevan pätevämpi työntekijä. Tämä mielessäni olen aina hakenut töitä. En korostaakseni tutkintoani, vaan sitä, mitä töitä ja lopputöitä olen tehnyt.
PoistaOlen tähän mennessä törmännyt kolmeen napakymppiin avoimien työhakemuksien kautta. Kolmeen kohta kahdeksan kuukauden aikana. Napakymppi on minulle muun muassa sellainen työpaikka, johon pystyn markkinoimaan itseäni niin korkeakoulutukseeni liittyvien erikoistumisten, kuten lopputöiden ja työharjoittelun, aikaisemman työkokemukseni sekä harrastuneisuuteni ansiosta. Kun voin vakuuttaa rekrytoijan kaikki työhakemukseeni nämä yhdistämällä, koen että pystyn osoittamaan olevani pätevä hakija ilman ilmaistyöharjoittelua.
Luulen, ettei työhakemuksissasi tai CV:ssäsi ole mitään suurempaa vikaa (?)
PoistaAinut asia minkä keksin saattanee olla liian korkea palkkapyyntö,
jos joku työnantaja sitä kyselee työhakemuksessaan hakijoilta. Oletko voinut laittaa
palkkapyyntösi liian korkealle? Usein ihmiset tuntuvat uskovan eri koulutus-
ohjelmien korkeisiin palkkasuosituksiin (jotka on hilattu yläkanttiin markkinoinnin takia). Lisäksi nyt taantuman (kohta laman) aikaan aloituspalkat laskevat perinteisesti
uusilla työntekijöillä suuren työn kysynnän seuraksena. Mikäli ilmaistyöharjoittelu ei sovi ja haet paikkaa vaativalta alalta, minusta olisi oikein asettaa koeajalle (esim. 3kk) alhainen palkkatoivomus (esim. 2000e/kk) ja tuon 3kk koeajan jälkeen palkankorotus esim. 2500e/kk. Tällöin työnantajan on helpompi "niellä" palkkaukseesi liittyvä riski kuin että pyytäisit tyyliin "2500e/kk saatava heti tai en tuu teille". Jos taas haet jullkarin puolelle, niin silloin palkkaus menee tietenkin tutkintopaperien mukaan.
Aijai, taas osuit tällä kirjoituksellasi naulan kantaan!
VastaaPoistaMulle on käynyt juurikin noin monia kertoja ja se on jotenkin kauhean masentavaa kun on ihan varma että pääsee siihen haastatteluun ja kuitenkaan kutsua ei tule. Tässä itseasiassa juurikin odottelen yhden paikan hakuajan umpeutumista, että tuleeko sieltä sitä haastattelukutsua vai ei. Tiedän, että olisin ihan sopiva henkilö tuohon hakemaani tehtävään.
Ajattelinkin tässä ottaa tavaksi sen, että jos ei tule kutsua haastatteluun niin laitan kyselyä takaisin, että miksi en edes päässyt siihen haastatteluun. Palautehan kun on aina hyväksi.
-Annika
Minä olen myös miettinyt tuota jälkeenpäin kyselemistä, mutta äh, annan olla. Mielenkiintoista olisi kyllä lukea, minkälaisia tekaistuja (anteeksi kyynisyyteni) syitä annetaan vastauksiksi. Kun työ on annettu suhteilla, sitä tuskin kuitenkaan myönnetään.
Poista