Think positive!

Brittiperheen (jossa työskentelin au pairina) äiti tapasi kysyä illallisella jokaiselta pöydässä istujalta erikseen, mikä oli ollut paras asia kyseisessä päivässä. Ihastuin tapaan. Ei niin huonoa päivää, etteikö siitä löytyisi ainakin yksi hyvä juttu, right? Right!

Oman päiväni parhaan asian kertomisesta illallispöydässä ensimmäisen kerran on nyt seitsemän vuotta. Opin tuon tavan myötä olemaan kiitollinen ja iloinen pienimmistäkin asioista. Opin keskittämään ajatukseni myönteisiin asioihin ja minimoimaan kielteisten asioiden huomioimisen.

Tuo paras-asia-päivässä -ajatus on kulkenut mukanani nämä seitsemän vuotta. Alkuun keskityin ajattelemaan päivän parasta hetkeä tai asiaa illalla ennen nukkumaan menoa. Myöhemmin yksittäisen hetken erikseen korostaminen muuntui kokonaisvaltaiseksi elämänasenteeksi. Ajattele positiivisesti, aina.

Erään työttömyyden ja työnhaun tuloksettomuuden aiheuttaman turhautuneisuuden ja itkun täyttämän päivän päätteeksi en voinut olla ajattelematta, miten ääriään myöten surkea tuo päivä oli ollut. Tuossa päivässä ei ollu tilaa millekään hyvälle!

Paitsi että olipas vain. Käsitin sen vasta seuraavana päivänä. Tuo kertakaikkisen surkea päivä sai aikaan muutosprosessin. Minun olisi muutettava ajattelutapojani ja kehitettävä uusi tapa suhtautua työttömyyteeni. En pysty ihan sormia napsauttamalla muuttamaan omaa elämäntilannettani itsessään, mutta voin muuttaa tapani nähdä elämäntilanteeni!

Työttömyyteni ensimmäiset kuukaudet kohdistin lähes kaiken energiani työpaikkojen etsimiseen ja työhakemusten kirjoittamiseen. Valtaosa päivistäni kului etsien, pohtien ja hahmotellen erilaisia väyliä, jotka johtaisivat minut tiedoilleni ja taidoilleni mielekkään työnteon pariin. Elämäni tuntui olevan pelkkää töiden etsimistä. Siltä minusta tuntui, vaikka elämässäni tapahtui samaan aikaan monenlaista muutakin.

Ja sitten tuli se päivä, kun en enää pystynyt käsittelemään tilannettani alusta asti käyttämilläni ajattelu- ja toimintatavoilla. Seuraava päivä meni pinnistellessä ja keskittäessä voimiani pyrkiessäni päivittämään tapojani. Uudelleenasentaessa itseäni.

Miten muuttaa jokin ikävä asia vähemmän ikäväksi asiaksi? Löytämällä ikävästäkin asiasta ne hyvät puolet. Right? Right!

Mitä hyvää on työttömyydessä? Huomasin ilokseni, ettei minun tarvinnut edes kaivamalla kaivella niitä työttömyyteen liittyviä myönteisiä asioita. Minun tarvitsi vain huomata ne. Ymmärsin pian, miten olinkin jo hyödyntänyt työttömyyteni hyviä puolia, joista merkittävin on, mikäpä muukaan kuin kaikki se vapaa-aika.

Tuon vapaa-ajan ansiosta olen pystynyt keskittymään niin liikunnan harrastamiseen kuin monenlaiseen muuhunkin aikaa vievään puuhailuun, kuten vapaaehtoistoimintaan kahdessa eri järjestössä. Olen vapaa tulemaan ja menemään minä viikonpäivänä tahansa mihin kellonaikaan tahansa minne tahansa. Ja olen hyödyntänyt tuota vapautta liikkumalla niin Suomen rajojen sisä- kuin ulkopuolellakin. Olen niin kertakaikkisen vapaa!

Paluu jokaisesta päivästä löytyvän hyvän asian korostamiseen päivän päätteeksi on ollut minulle välttämätön, mutta tärkeä, jaksamaan auttava tapa. Ei niin huonoa päivää työttömänä, ettei ainakin jotain hyvää. Right? Right!