Asioiden priorisointi ei ole koskaan ollut minulle tärkeää. Sellainen tarkoituksenmukainen priorisointi. Suhtaudun elämään huolettomasti, mitä tulee asioiden hoitamiseen niiden tärkeysjärjestyksessä. Karkeasti sanottuna kaikki elämässä on mielestäni yhtä tärkeää. Tai yhtä vähän tärkeää.
Kuitenkin tuli sekin päivä, jolloin pidin jotakin asiaa kaikista tärkeimpänä. Ilmoittautuminen työttömäksi työnhakijaksi oli ainoa asia, jonka saatoin tehdä huomatessani, että minulla ei ole enää kontrollia siitä, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Ainoa, mitä voin itse tehdä, minun tuli tehdä parhaani mukaan: ilmoittautua heti TE-toimistoon.
Minulla ei ollut odotuksia saapuessani TE-toimiston virkailijan kanssa sovittuun tapaamiseen. En osannut odottaa mitään. Mitä pitäisikään odottaa? En ole koskaan nähnyt TE-toimistoa kiitoratana työttömän työnhakijan työelämään nousussa. Minulle TE-toimisto on ollut aina... no, toimisto, jonka puoleen en koe tarvetta kääntyä edes työttömänä muutoin kuin tämän työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisen vuoksi.
Tilannettani työttömänä työnhakijana kartoittava tapaaminen sujui ihan hyvässä hengessä, vaikka aihetta kulmien kurtistelulle löytyi hetkellisesti niin minulla kuin virkailijallakin. Nimittäin tittelistäni.
Niin mikä sinä nyt olet?
Olen yhteiskuntatieteiden maisteri.
Niin... no tuo on nyt taas tuommoinen abstrakti juttu. Mitä nämä nyt, kaikkia filosofian maistereita... on niin abstrakteja nimikkeitä. Että ei itekkään ota selvää.
Niin no... filosofian maisteri onkin ihan eri asia ---
Mutta teillä on niin abstrakteja nimikkeitä nykyään! Ei niistä ota selvää, että mihin sitä nyt voi sitten hakea noilla nimikkeillä.
Huomatessani, että virkailija on päättänyt nähdä korkeakoulututkinnot noin niinkuin yleensä kovin abstrakteina, eikä hänen näkökantaansa muuteta, päätän hiljentyä. Virkailija ei kuitenkaan päätä hiljentyä, vaan alkaa luetella, että mitä koulua hän aikanaan kävi, ja mitä koulua hänen miehensä kävi. Ja hänen tyttärensä. Sellaisia käytännönläheisiä kouluja, joista saa selkeät nimikkeet ja suoraan hyödynnettävät tiedot ja taidot. Laskeskelen mielessäni kymppiin ja hymyilen virkailijan luetteloinnille.
Puoli tuntia. Sen ajan virkailija oli varannut tapaamiseemme. Puoli tuntia ja pois. Ensimmäisessä tapaamisessa asetettu mahdollinen uusi tapaamiskerta asetettiin lokakuulle. No, siellä se lokakuu jo vilkutteleekin parin viikon päässä.
Ensi kuussa tulen jälleen mitä todennäköisimmin asettelemaan polkupyöräni hätäisesti toimiston edessä olevaan pyörätelineeseen ja livahtamaan ovista mahdollisimman vikkelästi sisään. Toimisto sijaitsee kaupungin keskustassa, kahden ison kadun risteyksessä. Paraatipaikalla siis. Ja minua piinaava työttömyydestä kumpuava häpeä saa toimistossa asioinnin tuntumaan kuin kärvistelyltä häpeäpaalussa.
No mutta takaisin tuohon toimimattomaan toimistoon ja toiseen tapaamiseen. Nyt minulla on jo jotain odotuksia. Puoli tuntia ja pois. En edes haaveile käsikirjoituksen muutoksista. Näin on ihan hyvä. Nyt en ole kiukkuinen tai turhautunut TE-toimiston toiminnan vuoksi. Sitten tosin olen, jos TE-toimistossa koetetaan muka-auttaa minua. En tarvitse työllistymiseen tähtääviä työpajoja, enkä muutakaan kikkailua tai temppuilua. Tarvitsen tietotaidoilleni asianmukaista palkkatyötä.
Minä en myöskään odota TE-palveluilta mitään. Ensimmäinen käynti kesti viisitoista minuuttia ja sain heti kouraani Duuni-kortin, jolla voin osoittaa työnantajalle olevani oikeutettu palkkatukeen. Eli arvioivat minut heti toivottamaksi tapaukseksi? Ympäristötieteiden maisteri? Mikä hemmetti se sekin on? Olisi pitänyt ottaa kuva siitä tyhjästä ilmeestä virkailijan kasvoilla, kun hän tavasi papereista tutkintonimikettäni. Enää minun ei tarvitse edes mennä toimistolle, he soittavat itse minulle ja asioita käydään läpi puhelimitse. Viimeksi minulta udeltiin, että mitä tiettyjä työpaikkoja olen viime aikoina hakenut. Ja virkailija sitten ilmeisesti tarkisti koneelta, onko kyseisiä työpaikkoja oikeasti olemassa. Sovittiin vaan, että jatkan työnhakua ja päivitän CV:tä CV-netissä (joka on ihan yhtä tyhjän kanssa).
VastaaPoistaTE-palveluissa ei todellakaan osata auttaa akateemisia työttömiä. Virkailijoilla ei ole mitään hajua akateemisten työmarkkinoista, eikä tietoa minkälaista osaamista mikäkin tutkinto tuottaa. Ja akateemisia työttömiä tulee koko ajan lisää..
Totta, TE-toimistot ovat muuttumassa yhä hyödyttömämmiksi Suomen työttömien työnhakijoiden joukon muuttuessa vääjäämättä korkeakoulutettupohjaisemmaksi.
PoistaKorkeakoulututkinto ja/tai TE-toimisto eivät tänä päivänä paljoakaan (jos yhtään?)
Poistaauta itsensä työllistämisessä. Kannattavampaa olisi hakea ihan nöyrästi palkattomaan harjoitteluun omalle alalle, jos vain paikkoja on tyrkyllä. Tällöin avautuu mahdollisuus "jalan saamiseen oven väliin", jolloin jatkotyöllistymisen mahdollisuus niin ikään kasvaa. Koulutus on ikään kuin työkalu, josta työnantaja ei itsessään ole valmis maksamaan sinulle. Ammattitaito on se juttu, josta työnantaja maksaa sinulle, etkä voi saavuttaa ammattitaitoa, jos et tee työtä. Jos et saa palkkaa työsi tekemisestä, hanki ammattitaito sitten esim. palkattoman harjoittelun kautta. Tämän jälkeen sinulla on sekä koulutus+ammattitaito, jolloin olet paljon arvokkaampi resurssi työnantajalle, jota kiinnostaa sinussa käytännössä kykysi tuottaa tälle liikevaihtoa.
Ja maito on valkoista.
PoistaPuhut asiaa, mutta en tiedä, onko blogissani yhtäkään lukijaa, jolle viestisi toisi jotain uutta.
(Anteeksi töykeyteni)
Jep, jep, ihan sama kokemus täälläkin on ollut tuon TE-toimiston kanssa. Eivät taida tietää nykyajan aloista oikein mitään.
VastaaPoista-Elikkäs mikskä sä olet nyt siis valmistunut?
-Medianomiksi
-Aijaahas, mitäs nämä medianomit tekevätkään?
-No itse olen suuntautunut graafisen suunnittelun puolelle mutta medianomithan voivat suuntautua myös vaikka TV-puolellekkin..
-Joo joo, no onkos näillä graafikoilla sitten minkälainen työtilanne?
-(???) No onhan noita paikkoja ihan viikottain ollut avoinna..
Ja sitten käteen lätkästiin kasa papereita ja duuni-kortti sekä sovittiin myöskin, että haen omatoimisesti töitä ja tietty pidän CV-nettiä ajan tasalla (=yhtä tyhjän kanssa).
Tuli sellainen fiilis, että olisin itse parempi työntekijä tämän kyseisen TE-tädin paikalla. Olisi tehnyt mieli sanoa, että "hei, olet täällä töissä, eikö sun pitäis myös tietää noista aloista edes vähän enemmän?"
-Annika
Minä itse asiassa tuumasin kanssani keskustelleesta virkailijasta ihan samaa! Olisin ihan hyvin voinut istua hänen tilallaan, ja jopa hoitanut tehtävät paremmin. Vaikka todennäköisesti olisin yhtä voimaton antamaan konkreettista apua, mutta ainakin ymmärtäisin korkeakoulutettujen tilannetta työmarkkinoilla paremmin.
Poista