Ne lapsuuden ja teini-iän raivostuttavat hetket, jolloin vanhempani vetosivat ikääni joko kieltäessään tai vaatiessaan minulta jotain.
Kyllä sinä olet jo niin iso, että voit tehdä mitä ikinä vaadimmekin.
Et sinä ole vielä niin iso, että voisit tehdä mitä me emme sinun halua tekevän.
Usein nämä ikään vetoamiset olivat vaadittavien tai kiellettävien asioiden kanssa keskenään kovin ristiriitaisia. Siksipä kai ne ovatkin jääneet mieleeni niin hyvin. Vaikka toki nyt ajateltuna olivatkin ihan tyhjänpäiväisiä juttuja.
Nämä ristiriitaisuudet muistuivat kuitenkin mieleeni lukiessani ties monennetta työttömyysuutisen yhteyteen kirjoitettua kommenttia, jossa kehoitetaan erityisesti korkeakoulutettuja työttömiä ryhtymään yrittäjiksi, sillä kyllä korkeakoulutetuilla on vaadittavat tiedot ja taidot yrittäjäksi ryhtymiseen. Ja samaan aikaan samaan uutiseen kommentoidaan kysyen, että miksi kukaan palkkaisikaan korkeakoulutetun, kun ei se kuitenkaan osaa mitään.
Erittäin terävä huomio! Minusta ristiriitaisuudet lähinnä ilmentävät neuvojien totaalista tiedon puutetta ja oman egon korostusta. Heidän tavoitteena ei ole pyyteettämästi neuvoa/auttaa, vaan lähinnä saada oma äänensä kuuluviin ja sitäkautta varmistaa oma paikkansa nokkimisjärjestyksessä.
VastaaPoistaNäyttää ikävä kyllä menevän näin yhä kasvavissa määrin.
Poista