Itsensä niin sanotusti keinotekoisesti kiireisenä pitäminen vie todella paljon energiaa. Niin paljon, että ymmärrän jo tässä vaiheessa työttömyyttäni täydellisesti, miksi joistakin työttömistä voi tulla pelkkiä ihmisen kuoria. Kun vain minä olen itseni matkanjohtaja, valtaosa voimistani menee itseni touhukkaana pitämisen suunnitteluun.
Olen onnistunut tähän mennessä kohtuullisesti. Päivät ovat kuluneet, jos eivät aina niin hyvin, niin kuluneet kuitenkin. Jotkin aktiviteetit, kuten juokseminen, ovat rytmittäneet päiviäni niin, että elämä on tuntunut pikkuruiselta osin säännölliseltä. Juoksemisesta en enää voisikaan luopua, mutta jotkin puuhailut ovat olleet kausiluonteisia. Niiden tilalle on aina keksittävä sitten jotain uutta. Uuvuttavaa.
Sitten keksin itselleni kokonaisen vuoden kestävän projektin. Ensimmäisen ajatuksen jälkeen pohdin pitkään projektin luonnetta ja vaativuusastetta. Tämä olisi kaikki tai ei mitään -projekti. Pystyisinkö siihen? Vaikka aika kuluukin nopeasti, 365 päivää on kuitenkin, no, monta päivää!
Päätin kuitenkin haastaa itseni, sillä uskon projektin antavan minulle ennen kaikkea mahdollisuuden oppia uutta ja kehittää itseäni. Vaikka projektin sytykkeenä toimikin työttömyyteni, se ei ole kuitenkaan sidottu työttömyyteeni toisin kuin esimerkiksi tämä blogi. Projekti jatkuu, vaikka työllistyisinkin.
Otan vuoden jokaisena päivänä kuvan, jonka julkaisen sitten täällä: thisunstructuredlife.blogspot.com
Toivottavasti onnistun sekä toteuttamaan projektin että ennen kaikkea rakentamaan projektin aikana elämääni.
Tervetuloa mukaan kuvamatkalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti