Ne hetket, kun en työntekijää työssään seuratessani mieti ainoastaan, miten minäkin voisin tehdä kyseistä työtä, vaan suorastaan ärsyynnyn huomatessani, ettei työntekijä ole työssään edes hyvä.
Tämä suhteilla koplailu realisoitui omassa elämässäni heti ensimmäisenä vuonna, jolloin sovin ikäni puolesta kesätöihin ja hain kesätöitä kotikaupungistani. Kuten yllätyksettömästi kävi, työpaikat menivät kaupungin työntekijöiden tai muiden nimekkäiden lapsille. Teininä eniten harmitti epäoikeudenmukaisuus, mutta ei itse työttömyys. Onneksi oli nätti kesä ;)
Olen ollut tätä ennen niin onnekas töiden saamisen suhteen ilman suhteita, etten koskaan kokenut syytä katkeroitua siitä tosiasiasta, että sukulaiset ja tutut pääsevät usein jonon ohi.
Olen tehnyt samanlaista tarkkailua ja huomannut, ettei työelämässä suinkaan aina se "paras kerma" ole!
VastaaPoistaTämä suhteilla koplailu realisoitui omassa elämässäni heti ensimmäisenä vuonna, jolloin sovin ikäni puolesta kesätöihin ja hain kesätöitä kotikaupungistani. Kuten yllätyksettömästi kävi, työpaikat menivät kaupungin työntekijöiden tai muiden nimekkäiden lapsille. Teininä eniten harmitti epäoikeudenmukaisuus, mutta ei itse työttömyys. Onneksi oli nätti kesä ;)
PoistaOlen ollut tätä ennen niin onnekas töiden saamisen suhteen ilman suhteita, etten koskaan kokenut syytä katkeroitua siitä tosiasiasta, että sukulaiset ja tutut pääsevät usein jonon ohi.
Mutta oi kyllä minäkin lopulta katkeroidun.