Niin sehän tietysti riippu paljon persoonasta, että ootko sopiva persoona just hakemaas työpaikkaan ja työtehtävään, tuo minulle tuntematon henkilö katsoo minua tutkivasti silmiin.
Tottahan toki, mutta kun en minä ole päässyt edes haastatteluihin asti, joissa voisin tuoda persoonaani esille, puristan huuleni yhteen ja hymyilen hänelle.
Voi ei, nuo hetket kun pitää vaan hymyillä kireästi ja hillitä itsensä, ettei alkaisi ravistella vastapäätä istuvaa henkilöä ja laukoa kaikenlaisia asiattomuuksia, vaikka niin tekisi mieli. Vaikka en itse vielä ole virallisesti työtön (ainoastaan palkaton), niin olen itsekin jo niin kyllästynyt kaikkiin hyviin vinkkeihin työnhakuun liittyen. Tässä oma top 3 useimmin kuullut:
VastaaPoista"Ei voi olettaa, että se ensimmäinen työpaikka olisi ihan unelmien täyttymys"
Luulenpa, ettei kukaan meidän sukupolvesta oletakaan näin. Kun vaan saisi jonkun omaan alaan edes jotenkin liittyvän työn..
"No mutta sinullahan on niin hyvä cv että totta kai niitä töitä löytyy, olethan ollu ulkomaillakin"
No, jos oma ala on kansainvälinen politiikka niin ulkomailla olo on vähän niinkuin vähimmäisvaatimus eikä mikään erityinen meriitti. Suurimmalla osalla mun luokkakavereista on sitäpaitsi ihan samanlaiset cv:t. Erotu siinä sitten joukosta.
"Pitää ajatella positiivisesti"
Joo, mutta on hyvä myös ajatella realistisesti. Tässä taloustilanteessa ei ole mikään selviö, että kukaan saa töitä, ellei niitä nyt löydy isän tai kummitädin yrityksestä. Siksi en itse istuskele millään pilvenhattaralla ja ajattele, että kaikki järjestyy itsestään. Ei järjesty, vaan se vaatii paljon työtä, eikä se aina siltikään järjesty heti.
Mutta hyväähän kaikki nämä neuvojat tarkoittavat (raagh) joten yritän pitää pokkani ja olla tyrmäämättä heidän "hyviä" vinkkejään. Vaihdan sitten vaan puheenaiheen johonkin muuhun... Uskomatonta kyllä, että kaikki viljelee näitä tismalleen samoja fraaseja. Saisivat jo lopettaa.
YTM Ruotsista
Tismalleen! Minä jouduin tilanteessa tyynnyttelemään itseäni mielessäni, jotten olisi alkanut puhua rumia.
PoistaKaikki ympärillä vinkkailijat ja neuvojat ja tietäjät onnistuvat turvottamaan tuloksettoman työnhaun aiheuttamaa turhautumista entisestään.
Muistan itsekin kuulleeni aika monta kertaa tuon lausahduksen ensimmäisestä työpaikasta. Entäs sitten kun taustalla on jo 12 työpaikkaa? Vieläkö pitäisi olla kärsivällinen sen suhteen, että se unelmien työpaikka on vielä tuloillaan? Omat kokemukset työttömyydestä ovat muovanneet ajatusmaailmaani jo niin pahasti, että olen Itse alkanut jo uskoa siihen, ettei unelmien työpaikkaa ole edes olemassa, on ainoastaan vähiten huonoin vaihtoehto.
VastaaPoistaVähiten huono vaihtoehto kuulostaa negatiiviselta, mutta ei kai töistä kukaan maksaisi, jos joku tekisi niitä harrastuksena huvikseen. Unelmien työpaikka taitaa nykyisin olla sellainen, jossa viihtyy eikä tarvitse jatkuvasti toista paikkaa katsella.
PoistaOlen huomannut melkoisen muutoksen omassa ajattelutavassani lopulta todella lyhyessä ajassa. Siinä, missä hain vielä valmistumiseni kynnyksellä ja juuri valmistuttuani pääosin erilaisiin EU-toimistoihin eri maihin ja Suomessakin vaikka minkälaisiin koulutustasoani vastaaviin työtehtäviin, nyt katselen vastaavia tehtäviä jo todella epäillen ja usein jo jätän hakemisen väliin.
PoistaHaastattelut on kyllä erikoisia tilanteita, joissa keskeistä tuntuu olevan vikojen löytyminen työnhakijasta. Tämä tuntuu tulevan ilmi varsinkin rekrytointikonsulttien kanssa. Saman alan ammattilaisen kanssa haastattelu voi olla rentoa yleistä keskustelua näkemyksistä ja alan tilanteesta. Luulisi, että "oikean persoonan" etsimisen sijaan olisi parempi keskittyä arvioimaan hakijoiden suoriutumista työtehtävässä omalla persoonallaan.
VastaaPoistaJuuri näin!
PoistaOma kommettini ei ehkä nyt liitykään ihan juuri tähän postaukseen, mutta kysyisin sulta, ihan mielenkiinnosta, kun muistan lukeneeni, että olit jollakin CV/hakemus/työnhakukurssilla?! Vai muistanko nyt aivan väärin? Saanko kysyä missä kaupungissä/missä päin Suomea kurssin suoritit ja oliko jonkin ulkopuolisen vai työkkärin oma?
VastaaPoistaOlen itse ollut kaksi vuotta työttömänä (pari harjoittelua mahtuu tähän kuitenkin mukaan) ja niinä hetkinä, kun olen ollut virallisesti työtön ja hakenut aktiivisesti töitä, en saanut koskaan kutsua haastatteluihin. Tänä syksynä alkoi mitta olla täynnä ja totesin, että kyllä nyt jossain on pakko olla vika, sillä omasta mielestä mulla on oikeasti hyvä kokemus/osaamistausta takana ikääni nähden, joten aloin tosiaan epäilemään, että voisiko syy olla pikemminkin CV/hakemuksessa. Kävin työnhakukurssin yliopistossa juuri ennen valmistumistani, joten en kokenut, että papereissani olisi niinkään vikaa. Kyselin työkkärissä käydessä, onko heillä jotakuta hlöä antamaan vinkkejä tai edes antamaan kommenttia omastani. Minut järjestettiin ulkopuolisen järjestämälle (ja kuulemma tehokkaalle ja kehutulle) korkeakoulutettujen työnhakukurssille. Ja täytyy sanoa, kun aluksi kuuntelin kouluttajien kertomana, että aiemmista ryhmistä jotkut olivat päässeet jo kurssin aikana haastatteluihin, epäilin hieman. Sen verran hyviä vinkkejä kuitenkin sain, että sain ensimmäisen haastatteluni pitkiin aikoihin kahden viikon kuluttua kurssin päättymisestä. Sen jälkeen olen ollut kolmessa neljässä haastattelussa, mikä on ihan mieletön saavutus verrattuna aiempaan. Mulla suurin vika oli nähtävästi siis hakemuksessa ja CVssä. Ja kouluttajan työkkärille ennustama raportti sisälsi niinkin hurjan väittämän, että hlö työllistyy kuluvan syksyn kuluessa. Ei se ihan pieleen mennyt! Mä sain työpaikan!
En tiedä, mutta hyvällä CV/hakemuksella pitäisi kyllä saada yhteydenottoja, joten mietin vain, mitä teille mahdettiin kurssilla esittää hyviksi hakemuksen ja CV:n malleiksi?! Sain myös kiitosta hakemuksistani/CV yhdeltä työnantajalta, vaikka sitä paikkaa en sitten saanutkaan. En halua alkaa epäilemään sinun versioitasi ja olet tosiaan varmasti saanut niihin apua, mutta voisiko kuitenkin syy olla, että hakemuksesi ei erotu tarpeeksi massasta?
Muistat oikein! Olin viikon mittaisella työnhakukurssilla. Kurssi oli ulkopuolisen tahon järjestämä ja järjestettiin asuinkaupungissani.
PoistaEnnen valmistumistani kävin yliopiston uraohjaajan juttusilla kahdesti siten, että ensimmäiseen tapaamiseen vein silloisen CV:ni ja kotitehtäväksi sain luonnostella itse ensimmäisen tapaamisen pohjalta uuden CV:n. Toisessa tapaamisessa kävimme yhdessä läpi uuden CV:ni. Kävimme myös läpi hakemusten rakenteita ja no, yleistä sälää. Uraohjaajan kanssa työskentelystä jäi hyvät tuntemukset ja itsetuntoni työnhakijana itse asiassa kasvoi kuin tyhjästä. Toisin sanoen siitä, miten ymmärsin pukea sanoiksi ne vahvuuteni, joiden olemassaolon olin tiennyt, mutta mitä en osannut tuoda esille työnhakijana.
Niinpä odotin työnhakukurssin vetäjän kommentteja hakemuksestani ja CV:stäni sekavin tuntein. Toisaalta koin, että eivät nämä paperit tästä paremmiksi enää muutu, mutta toisaalta olin vastaanottavin mielin, että tietenkin tämä vetäjä antaa minulle nyt ohjeita aivan eri näkökulmasta kuin yliopistolla yliopiston opiskelijoille neuvoja antava uraohjaaja.
Kurssin vetäjä kuitenkin sanoi, että hyvältä näyttää ja että minun papereillani tulee varmasti kutsuja haastatteluun. Minulle tuli entistä varmempi olo hakemusteni ja CV:ni suhteen. Nyt oltaisiin etsimässä töitä parhailla mahdollisilla raapustuksilla!
Eräs ystäväni lähetti minulle hänen aikaisempia hakemuksiaan ja CV:n, joilla hän on saanut haastattelukutsuja. Hän on opiskellut tyystin erilaista alaa ja se näkyi papereista niin asettelullisesti kuin sisällöllisestikin. Siinä missä minä en ole koskaan kyseenalaistanut överi-asiallista linjaa niin muotoilussa kuin sisällössäkin, olivat hänen hakupaperinsa täynnä väriä ja erilaisia symboleita papereiden kuitenkaan näyttämättä vähemmän vakuuttavilta.
Minä lähetin omat mustavalkoiset hakemukseni hänelle arvioitaviksi, mutta hän ei myöskään nähnyt muuta parannettavaa kuin meidän molempien myöntämän lähes raskaalta näyttävän mustavalkoisuuden. Hänen hakemuksiensa näkemisen ansiosta katsoin hakemuksiani ihan uudella tavoin. Kuten kirjoitinkin aikaisemmin, lisäilin värejä ja vaihdoin kuvan. Yleisilme keveni huomattavasti vaikka oli yhä erityisesti kaverini papereihin nähden melko raskas.
Viime viikolla päätin koettaa jotain tyystin uutta CV:ni kanssa. En enää muokannut vanhaa, vaan otin ruudulle puhtaan pohjan ja vedin syvään henkeä ja rakensin niin lennokkaan ja kevyen CV:n kuin vain uskalsin mielessäni kuitenkin pitäen, että sen pitäisi olla kaikesta huolimatta vakuuttava. Jos nämä kaikki kuukaudet käyttämäni CV saattoi sortua kaiken mahdollisen tiedon rutistamiseen mahdollisimman pieneen, mutta kattavaan pakettiin, uusin CV vaatii huomattavasti vähemmän lukemista. Pelkkä katselukin riittää. Ja uskaltaisin väittää, että nyt ainakin CV erottuu massasta.
Olen miettinyt ottavani yhteyttä te-toimistoon saadakseni ajan jollekulle, joka antaisi yliopiston uraohjaajan tapaan konkreettisia ehdotuksia ja neuvoja. Ei mitään tyhjänpäiväisiä "hae nyt vaan rohkeasti!" -neuvoja, vaan punakynän kanssa tarkastelua. Sillä vaikka olenkin saanut jo hyviä vinkkejä hakupapereiden rakentamiseen ja hiomiseen ja vakuuttuneita nyökkäilyjä, että minun papereilla pääsee haastatteluihin, en enää usko siihen, että hakupaperieni raapustukset ovat sittenkään kovin hyviä ja vakuuttavia, kun en onnistu saamaan haastattelukutsuja edes niihin napakymppipaikkoihin (joita on tullut vastaan kohta 8 kuukauden aikana kolme).
Mulla oli suurimpana ongelmana myös juuri tuo tekstin raskaus, tylsyys ja mustavalkoisuus hakemuksessa ja osittain CV:ssäkin. Siis sellainen super virallinen, joita yliopiston äidinkielen kurssilla ja kyseisellä yliopiston työnhakukurssilla oli väsätty. Ja juuri sellainen, joita tuhannet ja kymmenet tuhannet muutkin varmasti sitten lähettelevät. Sisälsi kaikki tärkeimmät ja ehkä liiankin kattavasti. Olikin tosiaan suuri yllätys, kuinka erilainen lähestymistapa tuolla jälkimmäisellä kurssilla esitettiin. Mutta näköjään toimiva. Ymmärrän nyt paremmin myös rekrytoijan näkökulmasta. Miten ihmeessä olenkaan kuvitellut, että juuri minun hakemukseni ja nimeni olisi muistettu. Hyvä, jos ovat jaksaneet lukea läpi. Yliopistolla annetaan viralliset ohjeistukset oikeanlaisen CV:n tekoon (niin rakenteellisesti kuin sisällöllisestikin), mutta luulenpa, että aika on ajanut yli näistä ohjeista, ja varsinkin nyt, kun tunkua työmarkkinoilla on ihan liiaksikin. En osaa sanoa, millaista CV-väkeä te-toimistossa sitten on...
PoistaAiempi CV:ni oli kasvanut jo kahteen ja puoleen sivuun, kun kurssin anti oli toteuttaa yhden sivun mittainen. Ja sen jälkeen olenkin luopunut suosiolla vanhasta, uudempi on nyt paljon freesimpi ja silmäiltävämpi ja tuo silti kaikki tärkeimmät esiin. Olen todennut, että kutsukoon haastatteluun, jos haluavat tietää ja kuulla lisää. Ja huomasin myös, että sain kutsun haastatteluun paikkaan, jonne olin etukäteen soittanut ja kertonut itsestäni. Samaten visuaalinen ilme ylipäätänsä on, kuten kaverisi CV:stä olet voinut huomata, positiivinen asia.
Luulenpa, että oikeaan suuntaan olet menossa. Tsemppiä kovasti jatkoon!
Ajattelin tuota uusinta CV:tä kootessani myös, että jos vain onnistuisin nyt tuolla uudella, vanhaan verrattuna paljon vähäinformatiivisemmalla CV:llä saamaan kutsun haastatteluun, onpahan haastattelussa ainakin vielä paljon kerrottavaa itsestäni.
PoistaMinun odotukseni te-toimiston väen kykyyn auttaa minua kokoamaan haastattelukutsuja poikiva CV ovat todella alhaalla, mutta koettaa olen kuitenkin ajatellut. Jospa ohjaisivat minut jonkun ulkopuolisen tahon luokse? Toivottavasti eivät uudelle työnhakukurssille...
Haa, CV:n mulkkausbuumi! Minäkin rukkasin CV:n tiistaina uuteen uskoon. Luulin sen olevan kaksisivuisena kunnossa, mutta sitten luin jostain ohjeita, että sen pitääkin olla yksisivuinen. Nyt on lyhyt ja ytimekäs, mutta lähes mustavalkoinen. CV:ssä on muutama linkki ja olen laittanut ne vihreäksi, jotta ne erottuvat ja niitä tajuaa klikata (tietty kaikki eivät varmaan lue CV:itä ruudulta, vaan tulostavat ne luettavaksi, jolloin linkin avaaminen on mahdotonta). Työhakemuksiinkin joskus laitan otsikon ja jotain muita osioita vihreäksi.
PoistaMinulla oli alun alkaen yksisivuinen CV. Uraohjaajan kanssa keskusteltuani ja vinkkejä saatuani huomasin, etten enää millään saa rutistettua kaikkea kahteen sivuun, joten CV venähti kaksisivuiseksi. Nyt palasin takaisin yksisivuiseen malliin.
PoistaHups. Yhteen sivuun en tietenkään olisi saanut rutistettua.
PoistaTänään sanomalehti Kalevassa oli TE-palveluiden ohjeita CV:n tekoon. Pitäisi kuulemma mahduttaa se kahdelle sivulle... että semmoisia ohjeita tällä kertaa. Luulen, että ovat hieman ajasta jäljessä. Jos hakemuksia tulee sen 300, niin kyllä sitä yksisivuista CV:tä on mukavampi lukea. Asia on eri, jos haetaan huippuasiantuntijaa ja hakijalla on merkittävää työkokemusta on runsaasti, ettei sitä yhdelle sivulle saa mahdutettua.
PoistaSaanko nyt kysyä ihan onnettoman kysymyksen, että miten käytännössä CV:een lisätään väriä ja parannetaan graafista ilmettä ilman, että se näyttää liian... no, mahtipontiselta ja koreilevalta? Voiko sen toteuttaa ihan perus-Wordilla? Mulla kun ei ole lainkaan visuaalista silmää, eikä käytössä mitään adobe/InDesign -tyyppisiä ohjelmia.
VastaaPoistaEi ole onneton kysymys lainkaan!
PoistaItse pidän värimaailman saman päävärin eri tummuusasteissa ja sävyissä. Vain jotkin osat tekstistä ovat värillisiä. Ns. painavin ja tärkein asia on kirjoitettu mustalla, mutta vähemmän tärkeät, joskin ikään kuin pakolliset osat (vaikkapa postiosoite) ovat värillisiä.
Vaikka CV:ni sisältää kuvioita ja värejä, mitään ylimääräistä siinä ei ole. Ei yhtäkään ylimääräistä ihan vain piristämisen ilosta laitettua käppyrää. Kaikella on funktionsa. Vietin pitkän päivän suunnitellen, miten voisin ilmaista mahdollisimman paljon asioita ilman, että se vaatisi lukemista. Lukeminen vie aikaa ja vaatii keskittymistä toisin kuin kuvioiden katselu ;)
Tein uusimman CV:n photarilla, mutta uskoisin, että Wordilla saisi yhtä hyvää jälkeä, jos vain jaksaa nähdä vaivaa ja on kärsivällinen.