Työttömyys on kielteinen asia, ja ihmiset haluavat kielteisille asioille usein selityksen. Jos selitystä ei ole saatavilla, se keksitään itse. Yksi selitys minun työttömyyteeni näyttää muiden mielestä olevan, että en osaa toimia oikein saadakseni töitä. Tämä selitys on yksi helpoimmin hahmotettavista ja kelpaa näin ollen monille syy-seuraus -suhteiden hahmottamista kaipaaville. Erityisesti heille, jotka eivät ole joutuneet olemaan työttömänä.
Minua on alkanut kaivella ylitsepääsemättömän paljon se, että saan kavereiltani ja sukulaisiltani, muilta tutuilta ja jopa täysin tuntemattomilta enemmän tai vähemmän tasaiseen tahtiin erilaisia työn saantia mahdollisesti helpottavia ja edistäviä neuvoja.
Olin aluksi nöyrästi kiitollinen jokaisesta neuvosta tai vinkistä, sillä niiden antajathan ajattelevat parastani ja haluaisivat auttaa. Siinä missä alkuaikoina otin neuvoja vastaan suhtautuen ihmisten neuvomiseen ajatus on tärkein -periaatteella, nyt koen neuvojat ympärilläni ajattelemattomina tunkeilijoina. Nyt haluaisin vain kävellä pois jokaisen minua neuvomaan alkavan luota. Ihmiset ympärilläni neuvovat minua minun sitä heiltä pyytämättä.
Turhauttavinta on, että ne neuvot ovat kuukaudesta toiseen samoja, ja sellaisiakin, joiden mukaisesti olen toiminut/toimin ihan ilman ensimmäistäkään neuvoa, ihan itsenäisesti. Tätä joidenkin neuvojien saattaa olla vaikea uskoa, sillä olenhan yhä työtön.
Muutamia usein toistuvia neuvoja:
Sinun ehkä kannattaisi nyt koettaa päästä johonkin yritykseen, vaikka sinne ihan alimmalle tasolle ensin. Siitä on sitten helpompi edetä!
Tuota korttia koetin jo opiskeluaikanani. Mylläsin valtakunnallisesti toimivassa yrityksessä vuosia ja pääsin työskentelemään eri tehtävissä. Kun valmistuin, tulikin vastaan seinä.
Sinun kannattaisi lähteä vapaaehtoistoimintaan. Sitä kautta saattaisi jotain sitten poikia!
Ja kun minä sitä kokoajan teen, kiitos neuvosta nyt kuitenkin!
Hae myös niihin tehtäviin, mihin haetaan niin sanottuja yli-ihmisiä!
En muuten hae. Kun en pääse nyt haastatteluun asti mihinkään hakemiini paikkoihin, joihin minulla olisi täydet mahdollisuudet päästä töihin asti, en toden totta kuluta energiaani hakeakseni paikkoihin, joihin minun ei olisi missään tilanteessa realistista päästä. Tällä hetkellä niitä kaivattuja yli-ihmisiä taitaa myös olla työttömänä, että kilpailkoot he niistä paikoista supervoimineen.
Sinun pitäisi luoda kontakteja ja verkostoitua.
Minulle kerrotaan tuota kerrasta toiseen ikään kuin verkostoituminen ja kontaktien luominen olisi yhtä helppoa ja arkista kuin ruokakaupassa käyminen. Työstän asiaa, mutta kun tuo verkostoituminen ei kuitenkaan tapahdu nappia painamalla. Ainakaan minun kohdallani.
On ikävä huomata, että ihmiset ympärillä olettavat minun tarvitsevan (yhä vain) heidän neuvojaan, sillä en ole vielä työllistynyt.
Kaverini puuskahti minulle viimeksi nähdessämme, että look outside the box! Entäpä jos myös ihmiset työttömän ympärillä katsoisivat joskus sinne laatikon ulkopuolelle?
Erittäin osuvasti sanottu. Vaikka pidän itseäni jossain määrin analyyttisenä ja kaipaan syy-seuraus-suhteita niin kieltämättä myös minua risoo joka tuutista tulvivat neuvot:"näin saat töitä". Siinä vaiheessa kun kulloinen sohvakonsultti on saanut litaniansi loppuun, johon olen kaikkiin keinoihin vastannut:"olen tehnyt, ei toiminut" saan aina vastaukseksi:"et ole tehnyt sitä oikein". Huokaus ja haukotus, tuskin maltan odottaa selontekoa siitä kuinka voisin jokaisen kokeilemani keinon tehdä paremmin. Kyllä, nekin on kokeiltu.
VastaaPoistaIhmisten auttamishalu on ylitsepursuavainen. Tai, no, halu jakaa neuvoja ainakin on. Joskus voisikin kokeilla kysyä, että järjestäpä verkostosi kautta minulle duunia niin autat parhaiten. Verkoston luominen työttömänä on todella haasteellista. Ei se kouluaikanakaan helppoa ollut, mutta silloin sitä olisi pitänyt alkaa rakentaa. Itse olin erilainen ja halusin valmistua ajoissa ja jättää verkostoitumisen(=biletys?) muille. Tässä sitä nyt ollaan, tutkinto ensimmäisten joukossa taskussa pihalle koulusta ihmetellen missä ne koulun mainostamat työnantajat, jotka repivät sinut töihin? Yhteentoista vuoteen ei heitä ole näkynyt. Ne taas, ketkä keskittyivät "verkostoitumiseen" ja joilla valmistuminen on yhä vaiheessa, ovat työelämässä ja osa hyvinkin korkeassa asemassa. Sekö on palkka ahkeruudesta ajallaan suoriutumisesta.
Noihin neuvoihin vielä. Itselle tulee usein neuvo, että soita firmaan. Olenkin soittanut runsain määrin ja saanut todeta, että sinua pidetään yhtä haluttuna kuin puhelinmyyjää ja kohtelu on sen mukaista. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun on lyöty luuri korvaan. Kaikkein ikävin keskustelu meni suurinpiirtein näin:
2004 Kävin Firma Oy:llä haastattelussa rekrykoulutusta varten. Toimari ettei heidän juttu ole minua varten, mutta hänen kaveri on toimarina Yritys Oy:ssä tarvitsis tuollaista kuin sinä olet ja raapusti puhelinnumeron lapulle ja käski sanomaan, että hän laittoi minut asialla. Soitin sinne toimarille ja puhelu meni suunnilleen näin:
Minä: Hyvää päivää, olen tth78
Yritys: Päivää
Minä: Olen xx ja xx ja xx taustalla oleva henkilö ja haluaisin tiedustella onko teillä tarvetta minunkaltaiselle kaverille?
Yritys: Jaa, vittuakos tänne soittelet, me ilmoitetaan avoimet paikat netissä
Minä: Kävin Firma Oy:ssä toimari xx xx juttusilla ja hänen mielestään saattaisin sopia teille.
Yritys: Vai niin. Pisti xx sitten vahingon kiertämään, täytyykin soittaa hänelle, kliks tuut tuut tuut
Toinen yhtä hyvä neuvo on:
XX: Marssi alasi firmojen johdon puheille, niin varmasti saat paikan, niin minä olen työpaikkani saanut.
Minä: En rikolliseksi ala saadakseni töitä
XX:???
Minä: Alani firmat ovat satamassa ja sinne tavitaan kutsu ja kulkuluvat ennenkuin pääset kameravalvotusta portista edes alueelle.
XX: Ei ne kaikki voi siellä olla?
Minä: Missä luulet merilogistiikan firmojen sijaitsevan, vuorillako?? Pässi!
Kyllä, minäkin olen oman osani saanut neuvojista.
Itse kaivelen ja pohdiskelen erilaisia syy-seuraus-suhteita usein, mutta mustavalkoisuus on tässäkin pahasta. Voin tietämättömyyttäni sortua vetelemään joskus mutkia suoriksi etsiessäni eri asioille syitä. Nyt huomaankin joutuneeni mutkien suoraksi vetämisen uhriksi.
VastaaPoistaHuh tuo soittelevien työttömien vertaaminen puhelinmyyjiin höystettynä omilla kokemuksillasi on kammottava. En halua edes ajatella, miten kertakaikkisen kypsiä työnantajat tänä päivänä mahtavat olla työn saamisen toivossa soitteleviin työttömiin.
Itse soitan vain, jos minulla on oikeasti asiaa. En muka-halutakseni tietää, onko hakemukseni tullut perille tai muuta sellaista. Aina ei ole onnistunut soitto lainkaan, sillä jotkin yritykset ovat lopettaneet puheluiden vastaanottamisen.
Meitä työttömiä patistetaan soittamaan soittamasta päästyämme. Jos jokainen työtön tällä hetkellä soittelisi kyselläkseen ja koettaakseen erottua joukosta, olisi siinä paljon puheluita. Puhumattakaan siitä, että millä sinä sitten enää voit erottuakaan, kun samana päivänä sinua ennen ehti jo soittaa moni muu kuten soittaisi sinun puhelusi jälkeenkin.
Se on itsenikin "vika" kun yritän miettiä mikä on mennyt vikaan kun en ole edes haastatteluun päässyt. Joskus kuvittelen löytäneeni jotain ilmeistä ja joskus vain kuvittelen, ettei CV:ssäni näkyvä naama miellytä.
VastaaPoistaVielä tuohon soitteluun, olen kuullut vielä töissä olevilta tutuilta, että avoimet haut on aivan turhia ellei soittele perään (ja yleensä silloinkin turhia). Itselläni on korkea kynnys soittaa perään ja kysyä mitä mieltä on hakemuksestani. En yksinkertaisesti enää jaksa olla kiinnostunut saati innostunut saamaan lisää hylkäyksiä. Toinen mitä olen kuullut työllisiltä tutuilta on, että nyt firmoilla alkaa olla selvä linja siitä ettei työnhakupuheluita oteta vastaan. Ymmärtäähän tuon, kun jokainen työnhakukonsultti neuvoo ensimmäiseksi soittamaan ja jättämään lähtemättömän vaikutuksen, ja nyt kun työtä vaille on näinkin paljon väkeä niin vastaanottamalla puheluitamme ei heille jäisi ollenkaan aikaa itse työnteolle. Eli sekin kanava alkaa olla tukossa ja nyt täytyisi löytää uusi kanava, jota kukaan ei ole vielä keksinyt. Mitähän pomot tykkäisivät kun ilmestyisi niiden kotiovelle CV kourassa...
Sepä se... mikä olisi nyt se uusi ja toimiva tehokeino itsensä korostamiseen satojen hakijoiden joukosta. Kuvittelin, että tarjoamalla linkkiä tekemääni videoesittelyyn voisin nyt erottua edes vähän. Ei video mikään uusi juttu enää ole, mutta kuvittelisin tuttujen kommentteja kuunneltuani, että suomalaisille vielä vähän vieraaksi ja kiusalliseksikin koettu kikka työnhaussa. Mutta ei auta ainakaan minua tämä kikka, kun tarjoamaani linkkiä ei klikata.
PoistaSosiaalinen media on saanut mielestäni hämmentävän korostuneen roolin, kun lukee näitä kuuluisia neuvoja siitä, mistä löytäisi töitä. Kirjauduttuani twitteriin selasin aluksi #rekry-twiittejä silmät pyöreänä. Tuli melkein typerä olo, että miksi oi miksi en ollut äkännyt tuota kanavaa ennen! Mutta parin selauskerran jälkeen huomasin, että kanavalla pyörivät samat ilmoitukset monien eri tahojen ilmoittamana päivästä toiseen ja mikä ikävintä, olen löytänyt useita työpaikkailmoituksia, jotka johtavat vanhaan kunnon mollin ilmoitukseen... ja hakijoita on jälleen satoja.
LinkedIn puolestaan on ainakin itselleni melko hyödytön kanava, sillä työpaikkaosiossa haetaan töihin milloin minkäkinlaisia johtajia. Myyntijohtajia, maajohtajia, yksikköjohtajia ja ihan kaikenlaisia johtajia. Minä en pääse edes puhelinhaastattelijaksi...
Facebookissa olen seurannut erilaisia rekrytointiryhmiä jo aikoja, mutta ei ole sekään kanava auttanut minua työllistymään.