Luettuani kirjoituksiasi tulee nostalginen tunne, kuin olisi omasta kynästäni nuo tekstit jostain vuosien takaa. Työttömyys kosketti sisintäni vielä silloin kun en voinut hyväksyä sen tapahtuneen minulle. Nyt vuosien ja lukemattomien hylkäämiskirjeiden jälkeen on sisin kylmettynyt ja työnhakeminen on muuttunut automaatioksi, vähän kuin hengittäminen. Sitä tekee kun niin kuuluu tehdä, muttei siihen kiinnitä enää huomiota.
Jokainen "ei"- vastaus on vienyt murusen sekä ammatillisesta että varsinaisesta itsetunnosta. Olen usein pohtinut missä menee se peruuttamattomuuden raja, jolloin itsetunto on murennettu niin pieneksi, ettei sitä enää saa kasvamaan?
Työttömyys on kuin syöpä. Se kalvaa sisältäpäin, etkä halua sitä muille kertoa vaikka se alkaa ajan kanssa väistämättä näkymään ulkoisessa olemuksessasi. Kaikkitietävät ulkopuoliset ehdottavat aina ratkaisuksi yrittäjyyttä, vaikkei heillä ole mitään käsitystä minkälaista itsensä työllistäminen yrittämällä oikein on. Minullekin sitä on ehdotettu lukemattomia kertoja. Eikä tämän ihmistyypin edustajille mene perille, vaikka olen kertonut, että jos nykyisessä taloustilanteessa maailmanlaajuiset yritykset alallani (logistiikka) kuten Bore(perustettu 1897) ja Nurminen(perustettu 1886) eivät pysty toimimaan kannattavasti niin miten sitten pystymetsästä tullut insinööri?
Tästä päästään aasinsillan kautta siihen, miten valitettavan usein tapaa kanssaihmisiä, jotka Dr. Phil:iä seuraamalla kuvittelevat olevansa psykologeja. Työttömyys, masennus ja varmasti monet muutkin asiat vaativat omakohtaista kokemusta, ennenkuin sen tuskan ymmärtää miten musertavaa on kuulua siihen marginaaliryhmään, joka ei kelpaa osaksi koneistoa nimeltä yhteiskunta.
Jatka kirjoittamista, vaikka jokainen "ei"-vastaus voi viedä palan sinusta pois niin jokainen kirjoitus voi tuoda siitä osan takaisin.
Hei Teemu. Näin haastattelusi Vaalien välissä -ohjelmassa ja täytyy sanoa, että rohkea mies, kun uskallat antaa työttömyydelle kasvot. Luin myös kirjoituksesi ja tunnistin monet kuvaamasi tunteet. Terv. toinen yhteiskunnan pettämä
Esiintulosi oli paitsi rohkea, myös todella arvokas teko! Jokainen kasvonsa vastentahtoiselle työttömyydelle antava antaa aina uutta väriä ja muotoa tälle valtavalle joukolle työttömiä, joita käsitellään helposti jonkinlaisena yhtenäisenä harmaana massana.
Meillä sadoillatuhansilla työttömillä on kuitenkin (ollut) haaveita, suunnitelmia ja tavotteita. Me olemme saattaneet luulla ottavamme oikeita askelia kyetäksemne toteuttamaan kaikkea haluamaamme. Se, että askeleemme eivät olekaan ehkä olleet niitä oikeita työllistymisen kannalta, ei kuitenkaan tarkoita, että joutuessamme vasten tahtoamme työttömiksi muutumme joksikin harmaaksi usvaksi. Usvaksi, joka on vain muutettu numeromuotoon jokakuisessa TEM:in työllisyyskatsauksessa. Usvaksi, jolla ei olisi enää ajatuksia, tahtoa ja haaveita.
Toivon todella, että esiintulosi edesauttaisi työllistymistäsi, ellei jo ole niin tehnyt!
Kiitos lukuvinkistä!
VastaaPoistaLuettuani kirjoituksiasi tulee nostalginen tunne, kuin olisi omasta kynästäni nuo tekstit jostain vuosien takaa. Työttömyys kosketti sisintäni vielä silloin kun en voinut hyväksyä sen tapahtuneen minulle. Nyt vuosien ja lukemattomien hylkäämiskirjeiden jälkeen on sisin kylmettynyt ja työnhakeminen on muuttunut automaatioksi, vähän kuin hengittäminen. Sitä tekee kun niin kuuluu tehdä, muttei siihen kiinnitä enää huomiota.
Jokainen "ei"- vastaus on vienyt murusen sekä ammatillisesta että varsinaisesta itsetunnosta. Olen usein pohtinut missä menee se peruuttamattomuuden raja, jolloin itsetunto on murennettu niin pieneksi, ettei sitä enää saa kasvamaan?
Työttömyys on kuin syöpä. Se kalvaa sisältäpäin, etkä halua sitä muille kertoa vaikka se alkaa ajan kanssa väistämättä näkymään ulkoisessa olemuksessasi. Kaikkitietävät ulkopuoliset ehdottavat aina ratkaisuksi yrittäjyyttä, vaikkei heillä ole mitään käsitystä minkälaista itsensä työllistäminen yrittämällä oikein on. Minullekin sitä on ehdotettu lukemattomia kertoja. Eikä tämän ihmistyypin edustajille mene perille, vaikka olen kertonut, että jos nykyisessä taloustilanteessa maailmanlaajuiset yritykset alallani (logistiikka) kuten Bore(perustettu 1897) ja Nurminen(perustettu 1886) eivät pysty toimimaan kannattavasti niin miten sitten pystymetsästä tullut insinööri?
Tästä päästään aasinsillan kautta siihen, miten valitettavan usein tapaa kanssaihmisiä, jotka Dr. Phil:iä seuraamalla kuvittelevat olevansa psykologeja. Työttömyys, masennus ja varmasti monet muutkin asiat vaativat omakohtaista kokemusta, ennenkuin sen tuskan ymmärtää miten musertavaa on kuulua siihen marginaaliryhmään, joka ei kelpaa osaksi koneistoa nimeltä yhteiskunta.
Jatka kirjoittamista, vaikka jokainen "ei"-vastaus voi viedä palan sinusta pois niin jokainen kirjoitus voi tuoda siitä osan takaisin.
Periksi ei anneta!
Ystävällisin terveisin,
Teemu Huhta
Hei Teemu. Näin haastattelusi Vaalien välissä -ohjelmassa ja täytyy sanoa, että rohkea mies, kun uskallat antaa työttömyydelle kasvot. Luin myös kirjoituksesi ja tunnistin monet kuvaamasi tunteet. Terv. toinen yhteiskunnan pettämä
PoistaIso kiitos viestistäsi Teemu!
PoistaEsiintulosi oli paitsi rohkea, myös todella arvokas teko! Jokainen kasvonsa vastentahtoiselle työttömyydelle antava antaa aina uutta väriä ja muotoa tälle valtavalle joukolle työttömiä, joita käsitellään helposti jonkinlaisena yhtenäisenä harmaana massana.
Meillä sadoillatuhansilla työttömillä on kuitenkin (ollut) haaveita, suunnitelmia ja tavotteita. Me olemme saattaneet luulla ottavamme oikeita askelia kyetäksemne toteuttamaan kaikkea haluamaamme. Se, että askeleemme eivät olekaan ehkä olleet niitä oikeita työllistymisen kannalta, ei kuitenkaan tarkoita, että joutuessamme vasten tahtoamme työttömiksi muutumme joksikin harmaaksi usvaksi. Usvaksi, joka on vain muutettu numeromuotoon jokakuisessa TEM:in työllisyyskatsauksessa. Usvaksi, jolla ei olisi enää ajatuksia, tahtoa ja haaveita.
Toivon todella, että esiintulosi edesauttaisi työllistymistäsi, ellei jo ole niin tehnyt!