Nimimerkki Työuralle twiittasi, että hakijoiden täydellisyys epäilyttää rekrytoijaa. Twiitin yhteydessä oli linkki oikotien juttuun.
Täytyy uskaltaa kehua itseään ja nostaa oikea viesti oikealle ostajalle esiin. Pitäisi vähän myydä, you know.
I know. Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia kehua itseäni rehellisesti ja vilpittömästi. Rehellisyys maan perii ja niin edelleen. Mutta millä voin vakuuttaa viestin vastaanottajan, etten kehu itseäni katteettomasti niin monen muun työnhakijan sitä samalla harrastaessa?
Liian täydelliset ihmiset hakivat työpaikkaa. Kukaan ei erottunut tarpeeksi massasta. Kaikki olivat mukavia, nopeita, nokkelia, positiivisia ja hyvällä, nuorekkaalla asenteella varustettuja.
Juuri tästä syystä olen oikein laskelmoiden jättänyt jokaikisen itseäni suoraan kuvailevan adjektiivin pois hakemuksistani ja CV:stäni. Sen sijaan kerron kokonaisilla lauseilla, miten, miksi, minkä ansiosta ja missä tilanteissa olen tehnyt mitäkin. Kaikkien kaveri ja ahkera työntekijä -lässytyksiä en ole koskaan käyttänyt. Rekrytoijat saavat itse kehitellä minua kuvaavia adjektiiveja sellaisia kaivatessaan.
Ole ihminen. Meissä jokaisessa pitää olla hiukan säröjä joihin tarttua kiinni.
Niinpä! Ennen tuon ohjeen noudattaminen toimi kohdallani tuoden töitä, muttei enää.
Miksi?
Siinäpä taas pohdittavaa aivojen sattumiseen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti