Twitter, twitter... en osaa vielä olla oikein mitään mieltä.
Luotuani tilin tunsin kuin olisin astunut tyhjään pimeään huoneeseen. Huoneen ainoasta ikkunasta ulos kurkatessani (toisin sanoen etsiessäni en-edes-tiennyt-mitä eri hakusanoilla) näin valtavan määrän sinne tänne sinkoilevia ajatuksia ja huudahduksia. Tuohon sekamelskaan minäkin halusin huutelemaan ja ihmettelemään.
Ovea huoneessa ei ollut, sillä se olisi ollut liian helppo tie ulos tyhjästä huoneesta. Pitäisi kiivetä ikkunan kautta. Ensimmäinen twiitti oli juuri niin kömpelö kuin, no, ensimmäinen twiitti voi olla. Istuin ikkunalla jalkojani ulkopuolella heilutellen, hei kaikki täällä minä oon! Kattokaa!
Olisin halunnut mukaan tuohon huvipuistokarusellin lailla villisti huoneen ympärillä pyörivältä näyttävään virtaan, mutta housujeni kangas taisi jäädä kiinni johonkin ikkunanpielen huonosti naulattuun naulaan. Ensimmäinen twiittini risuaitoineen kaikkineen ei näkynyt missään muiden twiittien virrassa. Kyllä, toki tarkistin twiitattuani, mihin ääneni kantaisi. Höh, ei näyttänyt kantaneen mihinkään.
Katselin tuota edessäni humisevaa virtaa toimettomana ikkunalaudaltani. Olisi yritettävä uudestaan: heeeii minä täällä, minä ja suuret ajatukseni! Toinenkaan twiitti ei kantanut ikkunalautaa pidemmälle! Siinä minä koetin jakaa ajatuksiani virran vietäväksi, mutta ne jäivätkin vain omaan syliini.
Kysymys ikkunalaudalta kuuluukin: miksi twiitteihini vaikkapa lisäämäni #työttömyys-korostukset eivät kanna ääntäni tuonne #työttömyys-virtaan? (Vai enkö vain näe itse omia twiittejäni isommissa virroissa?) Mahtaako syy olla mobiililaitteella luodussa tilissä? Että klassisesti jokin meni vikaan?
No, vaikka olen ainakin siinä luulossa, etten ole päässyt vielä pois ikkunalaudalta, huomion hakeminen täällä blogin puolella sen sijaan auttoi. Virrasta ensimmäisenä pyrähti luokseni Työtön luuseri! Jos minut äkätään ikkunalaudalta istumasta, voin ihan mielelläni jatkaa jalkojeni heiluttelua siinä. Vaikka veikkaan, että takapuoleni puutuu ennen pitkää, ja sitten luovutan.
Muuten, tarkoitukseni ei ole ollut siirtyä blogin puolelta twitterin puolelle, vaikka twitteriä lähdinkin tutkiskelemaan. Perimmäisin tarkoitus on vain opetella jotain uutta. Miksi twiitata juuri tämän blogin kirjoittajana, eikä omana itsenäni? No, koska... vaikka toki kirjoitan blogia omana itsenäni, olen tämän blogin kautta kuitenkin ennen kaikkea työtön työnhakija. Ja minusta tuntuu, että minulla olisi ehkä eniten ajatuksia jaettavaksi juuri työttömänä työnhakijana. Koen työttömyydestä puhisemisen relevantimpana tällä tavoin nyt lyhyen hetken aiheeseen liittyvää blogia kirjoittaneena.
Twitter tulee ehkäpä täydentämään blogia, mutta ei missään tapauksessa viemään elinvoimaa blogilta. Blogissa jatkan nurinaani ja murinaani tavalliseen tapaan pitkän kaavan mukaan ja twitterissä sitten puhisen 140 merkin raameissa. Kunhan tässä aikani kuluksi tutkiskelen ja opettelen. Ja etsiskelen jälleen yhden uuden kanavan kautta töitä. #rekry näyttää lyhyen tutustumisen perusteella olevan varsin hyödyllinen työnhakijalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti