Ja jälleen ovat akateemiset ja korkeakoulutetut työttömät olleet uutissivujen täytteenä. Että kun eivät ne nyt työllisty. Osaamistaan vastaaviin työtehtäviin ainakaan.
Nyt toistellaan kysymystä opiskelupaikkojen leikkaamisesta, jotta suoraan kortistoon valuminen vähenisi. Mutta auttaako aloituspaikkojen vähentäminen enää tässä tilanteessa työllistymistä? Olen melko varma siitä, että ei minun ainakaan.
Aloituspaikkakeskustelu on lähinnä hämmentänyt minua, mutta toki jokin aiheeseen liittyvässä keskustelussa on ärsyttänytkin. Kirkkainta punaista olen nähnyt lukiessani kommentteja, että no hei haloo luuliks joku, että niillä hienoilla titteleillä ja papereilla sais töitä?! Ei parit paperit töitä tuo!
En minä luullut sellaista.
En opiskellut maisterin tittelin saamista varten, vaan saadakseni töitä. En tittelillä, vaan osaamisellani. Tutkintopaperit eivät ole tehneet minusta sen etevämpää ihmistä, mutta tutkinnon sisältö on. Opiskelin yliopistossa, jotta voisin hyödyntää vuosien varrella kerryttämääni tietotaitoa opintojen jälkeisessä työelämässä.
En tietenkään odottanut minun tutkintonimikkeeni osoittavan minun osaavan jotain. Ei kai kukaan ole niin hölmö, että luulee näin olevan? Arvostelijoiden lisäksi siis.
Ei se päämäärä vaan se matka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti