21.10.2014

Uudelleentapaaminen

Puut ovat kaljuja. Aivan kuten olivat silloin keväällä astellessani ensimmäiseen työllistymissuunnitelmatapaamiseen. Keväällä puut kuitenkin valmistelivat itseään loistamaan vihreinä ja rehevinä monta tulevaa kuukautta.

Keväällä sovittu uudelleentapaaminen hoidetaan nyt puhelimitse kävellessäni kaljujen puiden kehystämällä lenkkipolulla. Tällä kertaa puut tosin valmistautuvat pysymään kaljuina ja harmaina monta tulevaa kuukautta.

Keväällä kaljujen puiden tiesi kulkevan kohti parempia aikoja. Kohti kesän kukoistusta. Ja minä toivoin kulkevani kohti parempia aikoja. Kohti palkkatyöelämää. 

Nyt syksyllä kaljujen puiden tietää joutuvan odottavan taas pitkän tovin parempia aikoja. Ja minä pelkään joutuvani odottamaan ehkä lopun elämääni parempia aikoja.

9 kommenttia:

  1. En mitenkään voi uskoa noin fiksun, osaavan, koulutetun ihmisen joutuvan odottamaan parempia aikoja loppuelämäänsä. Vaikka kyllähän nyt eletään vaikeita aikoja, selkeästi. Niin kuin eräs twiittasi kommenttina eiliseen postaukseeni: Jos ei ole liian vanha, on vääränlainen koulutus ja tutkinto. Joko liian hyvä tai liian huono.

    Mut ei vaivuta synkkyyteen, eihän?!?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmien sulkeminen sysimustan tunnelin pään näkemisen välttämiseksi vaatii uuvuttavan paljon energiaa. Valtaosa voimista menee näinä päivinä synkkyyteen vaipumisen välttelyyn. Olisi niin paljon helpompaa vain luovuttaa ja vaipua kokopäiväsynkistelijäksi, mutta sitä en itselleni salli. Ainakaan tietoisesti.

      Poista
  2. Anonyymi10/21/2014

    Lähes kaikki sun postaukset voisi olla mun kirjoittamia. Mä en vaan saa niin hyvin ajatuksiani tuotua esiin, mutta täällä aina nyökyttelen sun kirjoituksille. Mä tosin en halua uskoa, ettetkö sä löytäisi itsellesi mielekkään ja koulutustasi vastaavan työn ja itselleni toivon samaa, mutta kyllähän tämä pelottaa. Välillä mua myös kiukuttaa, että miksi juuri nyt, kun mä valmistuin, yhteiskunta on tässä jamassa. Mun alalla nimittäin vielä muutama vuosi sitten kaikki työllistyi, mutta nyt moni meistä on koulutusta vastaamattomassa työssä tai työttömänä. Tsemppiä! t. "lammas" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olen itsekin manannut tätä oman valmistumiseni ajankohtaa jo useamman kerran! Miten juuri tämä kohta omaa elämänpolkuani osui juuri tähän kohtaan maailmantaloudellista tilannetta.

      Toivoani en halua menettää, mutta se ei sulje pois sitä hurjana vellovaa pelkoa, jota tunnen miettiessäni, että jos tulevaisuudessa käykin niin, että esimerkiksi minun kaltaisiani osaajia jälleen tarvittaessa minua ei enää edes harkita tarpeesta huolimatta, sillä oma kouluttautumiseni on ajoittunut niin kehnosti. Että valmistuin vuosia, vuosia sitten, mutta en ole koko tuona aikana tehnyt koulutustani vastaavia töitä.

      Ja mitään minä itse en sille mahda! En sitten mitään. Jos annetaan, voisin tarttua mopin varteen jälleen kerran, mutta se ei mitä todennäköisimmin lisäisi mahdollisuuksiani saada tulevaisuudessakaan koulutukselleni sopivaa työtä. Katsokaa-olen-valmis-tekemään-mitä-tahansa-työtä -kortti on jo käytetty.

      Poista
  3. Anonyymi10/22/2014

    Samankaltaisissa tunnelmissa täälläkin. Yritän kaikin keinoin vältellä synkkyyteen vaipumista ja sitä itsesäälistä ajatusta itsestäni huonona ja osaamattomana neljänkymmenen vuoden työttömyysputkessa. Vaikkei työnantajat sitä vielä ole huomanneet, minähän osaan vaikka mitä! Ajoittain se hiipivä apatia kuitenkin pääsee yllättämään. Joo, tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, mutta kovin rohkaisevia signaaleja tässä viimeaikoina ei ole ollut.

    Kesä oli avointen työpaikkojen suhteen hiljaista aikaa ja jotenkin sitä odotti, että kesälomien loputtua kaikki kääntyy paremmaksi. Samalla tavoin jäitä poltellessa näyttää kuitenkin menevän syksykin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajoittainen synkistely ja apatia on varmasti terveempi vaikean elämäntilanteen käsittelymekanismi kuin ainakin ulospäin näyttäytyvä kokoomuslainen fantastista-ja-upeaa -tyylinen ikihymy, jolla kuitataan ne kaikista vaikeimmatkin asiat.

      Kesä toden totta oli hiljainen! Vaikka odotin kesän hiljenevän, en odottanut ihan niin täydellistä hiljaisuutta! Odotin syksyä kuin painoa jalalta toiselle siirrellen, lähtölaukausta odotellen. Syksy tulee, ja sitten pääsen vauhtiin! Toisin kävi.

      Poista
  4. Anonyymi10/22/2014

    Täytyy kiittää todella hyvin kirjoitetusta ja analyyttisesta blogista, josta olen saanut paljon vertaistukea viime viikkoina. Itselläni on hyvin sama tilanne: valmistuin muutama kuukausi yliopistosta, jonka ohella työskentelin jatkuvasti omaan alaan liittymättömissä töissä sekä suoritin kaksi harjoittelujaksoa. Kuvittelin että oman alan töiden saaminen voisi olla haastavaa, mutta en sitä että se on näin mahdotonta. Kuvittelin myös että tilanne syyskuun alussa paranisi ja tulihan niitä paikkoja hakuun. Hain useita kymmeniä paikkoja valtiolle.fi järjestelmän kautta, paikkoja joihin uskoin koulutukseni sopivan ja joiden ilmoituksessa mainituista ominaisuuksista täytin 90-100% ja parissa paikassa olin ollut jopa harjoittelijana vuosia sitten. Hämmästys oli niin suuri kun en päässyt yhdenkään näiden kymmenien hakemusten osalta edes haastatteluun. Alkoi tuntua siltä kun työnhaku katkeroittaisi minut kokonaan. Päätin sitten, että oman mielenterveyteni takia en jaksa enää odottaa ja toivoa että saisin koulutustani vastaavan työpaikan jossa voisin tehdä mielekästä työtä. Päätin ottaa vastaan paperinpyörittelytyötä toimistossa, johon olisin ihan hyvin voinut mennä lukion jälkeen ilman tätä koulutusta. Ehkä muutaman viikon päästä akkuja ladattujani jaksan alkaa taas hakea töitä, vaikka määräaikaisesta sopimuksesta irtipääseminen tulisikin tuottamaan ongelmia jos niitä koulutusta vastaavia töitä joskus ilmaantuisi. Ja tällöin varmasti palaan taas blogisi pariin jos maltan sitä ollenkaan nyt jättää. Kaikkea hyvää omaan työnhakuusi ja kiitos vielä hyvistä kirjoituksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea työttömyydestä eroon pääsemisestä! Minä yhä vain haaveilen, että saisin edes jotain kaltaisesi kuvailemaa paperinpyörittelytyötä, jotta saisin vihdoinkin sitä työnantajien kovasti kuuluttamaa toimistotyökokemusta.

      Ja kyllä, hämmästys. Se on ollut yksi päälimmäisimpiä tunteita tässä ei-kiitos-myllytyksessä.

      Poista
  5. Anonyymi12/07/2014

    Hyvä! Juuri noin, Anonyymi ja Maria! Tärkeintä on, ettei passivoidu kotiinsa odottamaan vain oman alan virkoihin työhaastattelukutsuja. Kannattaa siis niellä oma ylpeytensä ja ottaa vastaan nuo "paperinpyörittelijän" työtehtävät. Tällöin saa ainakin rahaa ja tuottavaa tekemistä, jolloin on itselle mukavampi hakea sitä omaa alaa lähemmin vastaavaa työpositiota.

    VastaaPoista