Kaverini ilme olisi sopinut tilanteeseen, jossa olisin kertonut hänelle jotain, mitä on vaikea uskoa. Jotain käsittämätöntä. Jotain, minkä tapahtumisen todennäköisyys on äärimmäisen pieni. Kuten vaikkapa, että minusta on juuri äskettäin löytynyt sisälleni koteloitunut kaksonen. Tai että osallistun seuraavalle kuulennolle. Jotain sellaista.
Kerroin hänelle, etten ole päässyt yhteenkään haastatteluun tämän puolen vuoden aikana.
Kaverini on ollut turvallisesti ja tukevasti työelämässä jo vuosia. Sama, turvallinen työpaikka ja ala, jossa ei tarvitse säikkyä nurkan takana käsiään hierovia potkupeikkoja. Hän pääsi nykyiseen työhönsä puhtaasti suhteilla. Hänen ei tarvinnut nähdä vaivaa työpaikan saamiseksi. Riitti, että hän syntyi juuri oikeaan perheeseen. Ja työpaikka jossa hän on, on vakaa kuin peruskallio. Työelämässä hän on päässyt verrattain helpolla ja tulee pääsemään tulevaisuudessakin. (Kuulostaapa muuten katkeralta tilitykseltä näin työttömän työnhakijan kirjoittamana! Syytä suoranaiseen katkeruuteen minulla ei kuitenkaan ole.)
Valkolakit päähän painettuamme lähdimme tallustelemaan hyvin erilaisia polkuja. Minä lähdin ja jäin ajelehtimaan kun hän samaan aikaan asettui tukevasti niin fyysisesti kuin henkisestikin. Siksi ymmärrän, että hän ei ymmärrä. Mutta en voinut kuitenkaan olla hämmästymättä itse sitä, miten täydellisen hämmästynyt hän oli. Sellaista puhdasta tiedon puutteesta huokuvaa hämmästystä. Sivustakatsojan hämmästelyä. Sellaista hämmästystä, joka saa minut tuntemaan oloni epämukavaksi.
Et kai hämmästele ja pohdi tietämättömyyttäsi sitä, että miten huono työnhakija minä taidan olla?
Mikä on noin varma työpaikka ja ala?
VastaaPoistaHänen tapauksessaan lääkeala.
PoistaSemmoisen, joka on itse päässyt helpolla työelämässä, on varmasti vaikea käsittää, mitä taistelua työn saaminen voi olla. Hän ei ehkä edes ole jaksanut kiinnostua Suomen tämän hetkisestä taloustilanteesta, koska hänen elämäänsä se ei ole vaikuttanut. Näin ollen hän ei osaa yhdistää sitäkään sinun tilanteeseesi.
VastaaPoistaOlen kuitenkin varma, ettei hän mielessään arvostellut sinua työnhakijana. Helpommalla päässeen on vain yksinkertaisesti hankalaa asettua sinun asemaasi - asemaan, jossa hän itse ei koskaan ole joutunut olemaan.
Olen varma myös siitä, että työllistyttyäsi osaat arvostaa työtäsi aivan eri tavalla kuin jos itsekin olisit päässyt helpommalla!
Totta puhelet!
PoistaNäinhän se menee. Kovin tietämättömänä tai väärissä luuloissa minäkin tätä elämääni elän siitä huolimatta, että haluaisin tietää niin paljon.
Lääkeala olisi (ollut) minulle yksi unelma-aloistani.
VastaaPoista