"-- mutta mistäpä sitä tietää, vaikka olisin työtön koko lopun ikääni!"
Istun vanhempieni kanssa keittiön pöydän ääressä. Kahvi maistuu paremmalta rasvaisemman maidon kanssa ja pala vielä lämmintä mutakakkua aivan kirjaimellisesti sulaa kielen päällä. Nyt ymmärrän, mistä ihmiset puhuvat ihastuksesta huokaillen, kun he kertovat jonkin ruoan sulavan suussa.
Vanhempani ovat hiljaa ja katsovat minua eksynein silmin. Kunnes kieltävät yhteen ääneen kyseisen onnettomuuden mahdollisuuden. Painokkaat eit pyrähtelevät sinne tänne.
No, myönnettäköön, etten itsekään usko koko ikääni kestävään työttömyyteen. Työttömäksi en jää, jos vain en ainoastaan laske sitä kuuluisaa rimaa, vaan poistan riman kokonaan. En ole kuitenkaan vielä, ehkä ikinä, valmis heittämään rimaa kokonaan pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti