9.10.2014

Olla työtön

(Haluan pohjustaa tekstiä kertomalla, että haluan uskoa paikallisen tekemisen ja läsnäolon auttavaan voimaan. En halua uskoa rahan lahjoittamisen auttavaan voimaan. Jos jotain tulee antaa, annan jotain muuta kuin rahaa. Omaa aikaani, vaatteita ja ruokaa.)

Ympäristöjärjestön nuori, skarppi feissari lähestyy minua väkinäisen lämmin hymy huulillaan marketin käytävällä. Ruokaostoskassin hihnat painavat oikeaa olkapäätäni.

Hei! Olisiko sinulla hetki aikaa?

Ei ikävä kyllä, olen menossa jatkamaan töiden etsimistä.

Kuluneeseen ja venähtäneeseen harmaansiniseen välikausitakkiin pukeutunut parrakas vanha mies lähestyy minua vakavin silmin. Hymyillen minulle pienesti juuri ennen kuin hän avaa suunsa.

Hei kuule olisko sulla vähän ylimäärästä antaa, kahvirahaa?

Olen työtön, ja tällä hetkellä pidän kaikki vähät rahat itselläni.

Puhelin soi. Tuntematon numero antaa syytä olettaa puhelinmyyjää, mutta perhana kun se voi olla vaikka työnantaja näinä päivinä. Tai no... mutta äh, en voi jättää vastaamattakaan. Kyllä joku voittaa sen loton pääpotinkin. Korkea, puistattavan tekopirteä nuoren naisen ääni ei tosin kutsu minua työhaastatteluun.

Moikka! Sinä olet valikoitunut harvojen ja valittujen joukkoon, ja meillä olisi just sulle nyt ihan mahtava lehtitarjous! Tarjoilla olisi ---

Ei kiitos, minun on työttömänä nyt priorisoitava rahankäyttökanaviani, enkä halua tilata lehtiä edes tarjouksella. Kiitos. 

Olla työtön. Mikä hämmentävän toimiva keino perustella omaa lahjoitus- ja ostohaluttomuutta. Voisin kieltäytyä myös mykkänä erilaisista rahananto- ja ostopyynnöistä, mutta en voi vastustaa houkutusta kertoa olevani työtön henkilölle, joka tuskin uskoisi minun sellainen olevan. Ja sitten samanaikaisesti olen täydellisen hämmentyneenä seurannut ihmisten reaktioita. Uskovatpa vähällä! Jättävät heti rauhaan.

Itsensä opintotuella eläväksi opiskelijaksi julistaminen menneiden vuosien aikana ei vähentänyt rahoista ja lahjoituksista kiinnostuneiden mielenkiintoa opiskelijan rahoja kohtaan lainkaan. Opiskelukaupunkini katukuvassa vaanineet feissarit eivät päästäneet norppiensuojelulahjoituksien antamisesta kieltäytyviä opiskelijoita helpolla. Se iänikuinen olut-esimerkki: katos jätät yhden oluen kuussa ostamatta, tää kuukausilahjoitus on vaan hei yhen oluen verran! Ei oo paha!

Olla työtön. Samanaikaisesti kun mietin, miten hyvä asia on, ettei työttömyyteni näy ulkopuolelle, juuri samasta syystä olen alkanut yhä useammin ilmoittaa sopivissa tilanteissa olevani työtön. Kuin kannanottona yhteiskuntamme tilaan. Haluan käyttää työttömyydestäni kertomista työkaluna ihmisten silmien avaamiseksi.

Lähestyt minua, sillä saatat luulla, että minulla on elämä järjestyksessä. Olet väärässä. Olen työtön. Minäkin tarvitsen apua.

3 kommenttia:

  1. Anonyymi10/09/2014

    En yleensä kommentoi, mutta haluan kertoa, että blogisi on iso osa päivääni. Pidän sen lukemisesta, enkä vain siksi, että olen itsekin työtön. Tämäkin postaus osui suoraan ytimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että päätit kommentoida nyt! Ja iso kiitos!

      Poista
  2. Anonyymi10/09/2014

    Olen huomannut ihan saman ilmiön, myyntipuhe katkeaa kuin kanan lento, kun ilmoitan olevani työtön ja koittavani lisäksi elättää kahta opiskelevaa nuorta.

    VastaaPoista