22.4.2015

Mikä riittää?

Epärationaalinen itsekriittisyys ― seuralaisista epätoivotuimpia. Käy kylässä todella harvoin, mutta päätti nyt pistäytyä luonani.

Istahtaa hartioilleni ja aloittaa monologinsa.

Haenko töitä tarpeeksi tehokkaasti? EN.
Lähestynkö työnantajia oikeilla tavoilla? EN.
Annanko itsestäni tarpeeksi vakuuttavan kuvan? EN.
Teenkö jo kaiken, ihan kaiken, voitavani työnhaussa? EN.
Riittääkö panostukseni työnhaussa? ILMISELVÄSTI EI.

HUONO TYÖNHAKIJA.

Se päättää kaikkitietävän monologinsa ja tarkastelee juuri aikaansaamaansa epätoivoa ja epävarmuutta tyytyväisenä. Hyvää työtä.

Epärationaalinen itsekriittisyys toimii vikkelästi. Ryntää ilmoittamatta paikalle, rähisee hetken ja livahtaa sitten tiehensä. Heitän epätoivon ja epävarmuuden sen perään. Minä en tarvitse niitä.

Epärationaalisen itsekriittisyyden vierailut muistuttavat, että tärkeintä on olla itselleen armollinen.

6 kommenttia:

  1. Anonyymi4/23/2015

    Tuntuu siltä, että työttömyys on oma vika, mutta järki sanoo, että hakijoita on vaan liikaa. Täällä on vähemmän kommentteja kuin yleensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kamalaa huomata, miten sitä yhä vain voi yhtäkkiä löytää itsensä piiskaamasta itseään olettaessaan, ettei ole vieläkään tehnyt tarpeeksi töitä saadakseen töitä. Että eihän tämä ilmiselvästi vielä riitä, kun olen vielä vain työtä vailla! Ei puhu järjen ääni noina hetkinä.

      Ennestäänkin hyvin hiljainen lukijakuntani (sadasta kolmeensataan vakiintunutta päivittäisvierailua) on nyt näyttänyt mykistyneen täysin. Olen tosin itsekin seuraamiini blogeihin tuskin koskaan kommentoiva lukija, joten samaistun hiljaisuuteen. Mutta mutta, kyllä tämä blogi on aina mielenkiintoisempi mitä useampi tämän rakentamiseen osallistuu!

      Poista
  2. Pidän itseäni keskivertoälykkäänä ihmisenä, mutta siitä huolimatta tunnun sivuuttavan sen faktan, että täysin töitä vaille on Suomessa 347 000 ihmistä. Kun lukuun lisätään osa-aikaiset ja tempputyöllistetyt niin lukema kasvaa 650 000:een. Kaikesta näistä lukemista huolimatta ajattelen sen olevan oma vikani kun en töitä saa.

    Aina niitä syitä tuntuu löytyvän enemmän itsestä kuin nykyisestä talousjärjestelmästä. Myös yleinen mielipide tuntuu olevan, että työttömät ovat vain laiskoja kun eivät kävele sisään työpaikalle ja sano pomolle et tulin tänne töihin.

    Jossei työttömän itseluottamus olisi valunut viemäriin niin meillä ei varmasti olisi näin paljoa työttömiä. Jos itseluottamusta löytyisi niin voisimme puolen miljoonan ihmisen voimin mennä eduskuntatalon eteen osoittamaan mieltä ja saada ehkä muutos aikaan.

    Lannistuneena on hyvä jos itsensä saa pihalle ulkoilmaa hengittämään niin tuollaiset jättimielenosoitukset jäävät haaveeksi vain..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhden yksittäisen työttömän syyttäminen omasta tilanteestaan on sekä kammottavan helppoa että sosiaalisesti hyväksyttävää. Ei ole sitten suurikaan ihme, että ympäristön vanhakantaiset käsitykset ja mielipiteet saavat työttömän itsensäkin syyttämään itseään.

      Poista
  3. Anonyymi4/23/2015

    Selailin tässä eräänä päivänä harjoittelupaikkaani tulleita syyslukukauden harjoitteluhakemuksia. Niitä oli noin 90 - palkattomaan harjoitteluun. Ja kaikilla oli relevantti koulutus ja jos jonkinlaista harjoittelu- ja vapaaehtoistyötaustaa. Pari muuta tiimiä ulkoisti karsinnan tekemisen nykyisille harjoittelijoilleen (!) mutta itse onneksi vältyin kyseiseltä tehtävältä. 90 hakemusta - 5 paikkaa - 85 pettynyttä. Eikä niissä pettyneissä ole mitään vikaa, varmasti olisivat voineet hoitaa homman ihan yhtä hyvin. Hakijoita on vaan liikaa ja karsinnan tekeminen on melkeinpä enemmän arpapeliä kuin systemaattista läpikäyntiä. Tosin huomasin myös, että yllättävän monella oli CV:n ja hakemuksen kanssa ongelmia. Joukossa oli mm. viiden sivun mittaisia cv:itä ja kolmen sivun kirjeitä. Siinä loppuu kyllä lukijalta mielenkiinto ja nopeasti - samoin jos layout on vaikeaselkoinen ja hankala. Eli kai niistä cv-kursseista sitten jollekin voi olla hyötyä...

    No, joka tapauksessa oli mielenkiintoista tarkastella hakuprosessia työpaikan sisältä käsin.

    Sain muuten sen kesäsijaisuuden. Kolmeksi viikoksi. Enempään niillä ei ole varaa. Mutta olen toki ilonen siitäkin vähästä, jääpähän aikaa lomailuun.

    YTM Ruotsista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista varmasti! Minäkin haluaisin päästä näkemään tämän päivän rekrytointien etenemistapoja! Haluaisin päästä näkemään, miten satojen hakemusten pinoihin suhtaudutaan ja miten niitä ihan konkreettisesti käsitellään.

      Onnea työn jatkumisesta!

      Poista