Mä en tiedä mitään mä en tiedä mitään!

Edessämme kahvit ja valtavat kakkupalat ja seurustelupaikkanamme pienikokoisuudessaan kotoisa kahvila. Pöydän ympärillä mahtavia opiskelukavereitani, joiden kanssa tunnen olevani hämmentävällä tavalla turvassa. Turvassa selittämiseltä ja vakuuttelulta. Turvassa tietämättömyydestä kumpuavalta kritiikiltä ja kyseenalaistamiselta. Pienessä kuplassa, jossa yksikään pöydän ympärillä istujista ei äimistele kulmat koholla, että vieläkö olen työtön! Jossa kukaan ei latele tyhjänpäiväisiä kyllä-se-siitä -kannustuksia eikä neuvo hiomaan CV:tä miljoonatta kertaa.

Tässä pöydässä kritisoidaan, kiroillaan, ahdistutaan, tunnetaan toimettomuutta ja epätietoisuutta, mutta tiedetään, että yhden yksittäisen tahon syyttäminen on turhaa. Tässä pöydässä tiedetään, että työttömyyttä koskevien syy-seuraus-suhteiden eritteleminen on vain ajan haaskausta. Tässä pöydässä tiedetään, että elämä on meille epävarmuutta epävarmuuden perään. Että meille on normaalia olla tietämättä, missä olemme kuukaudenkaan päästä. Että meille on normaalia olla kykenemättömiä suunnittelemaan isoja asioita elämässämme. Sellaisia asioita, joita olisi vaivaton suunnitella, jos vain olisi vakituinen palkkatyö.

Mutta ennen kaikkea, tässä pöydässä myös innostutaan! Rakennellaan utopioita! Ideoidaan ja haaveillaan yhdessä! Pidetään kädestä, jos ei nyt ihan fyysisesti, niin henkisesti ainakin. Kakkupalat pienenevät pieni haarukallinen kerrallaan. Kahvikuppien pohjia koristavat lopulta ruskeat hevosenkengät. Villit ideat, käsien levittelyt ja heilautukset, vilpittömät ja kyynisetkin hymyt ja remakka nauru vuorottelevat pöydän ympärillä. Tässä pöydässä on hyvä olla.

Tässä pöydässä päätetään ties monennen kerran perustaa yhdessä yritys. Yksi kaveri hoitaisi oikeudellisia asioita, toinen olisi kaikkeen taipuva handyman, minun hommani olisi järjestellä ja hoitaa kansainvälisiä suhteita ja neljännellekin keksittäisiin oiva ympäristökysymyksiin keskittyvä rooli meidän tietenkin raketin lailla menestykseen ponkaisevaan yritykseen! Ai minkälaiseen yritykseen? No sitä emme tiedä mekään! Tässä pöydässä innostutaan uudelleenkouluttautumisesta. Ideoidaan toisiamme erilaisiin, pähkähulluihinkin ammatteihin. Keskustelu on irtonaisia huudahduksia ja hihkaisuja. Ei vakavaa pohdiskelua ja neuvojen ja vinkkien jakoa. Sillä tässä pöydässä tiedetään, että me kaikki teemme jo parhaamme.