Työttömänä kuulun ihmisryhmään, jota vastaan hyökätään. Joskus voimakkaastikin. Jota harvoin puolustetaan muiden kuin joukon itsensä sisältä. Joka ei kuulu solidaaristen eleiden piiriin. Sillä vahvassa istuu käsitys, että ihmisryhmän kohtalo on ryhmän jäsenten itsensä syytä.
Minä olen se, jota ei tarvitse puolustaa. Minä olen se, jota vastaan hyökkäämistä ei liioin paheksuta. Kuulun ihmisryhmään, jota karsastetaan, halveksitaan ja nimitellään. Kykyjemme ja taitojemme vähättely on keskustelukulttuurissamme salonkikelpoista. Minä olen se, josta voidaan keskustella sävyyn, joka viestii selvästi siitä, että minua pidetään rasitteena ja taakkana.
Minä olen se, jonka elämän kuuluu olla ankeaa. Jonka elämässä ei kuulu olla mitään hyvää. Joka ei ole työllinen, ei ole ansainnut hyvää elämää. Elämästään nauttivan työttömän kritisoiminen on keskustelukulttuurissamme sekin salonkikelpoista. Joka ei ole työllinen, ei ansaitse hyvinvointia eikä elämästä nauttimista. Sellaiset asiat ansaitaan vain työn kautta. Ei työtä = ei laulua ja leikkiä.
Kuulun ryhmään, jonka jäsenet ovat aina niitä muita. Ei meitä. Niitä muita. Minä olen se muu.
Tämä on niin totta ja itsekin törmään tähän harva se päivä. Työttömät niputetaan yhden nimikkeen alle (= kouluttamattomia, alkoholisteja, elämän normaalit taidot kadottaneita), leimataan jotenkin epäkelvoiksi ja ajatellaan, että "no niiden omaa syytähän se on". Itse olen päässyt järkeilyssäni tähän: kyse on työssäkäyvien ihmisten keinosta suojella itseään ja omaa mielenrauhaansa. Niin kauan, kun työtön on joku muu kuin itse tai välittömään lähipiiriin kuuluva, on muissa pakko olla jotain vikaa. Ei haluta myöntää, että naapuri on ihan samanlainen kuin ennenkin, nyt vain työtön, koska silloin tulee myöntäneeksi itselleen, että niin voi käydä kenelle tahansa, että kohtahan minäkin saatan olla tämän kasvavan ryhmän jatkona. Huvittavaa on, kun tulee puheeksi oma työttömyyteni keskustelussa puolituttujen kanssa: "ethän sä voi olla työtön, sähän oot niin näppärä ja oot koulutkin käynyt" jne. Näinpä. Voi kun ihmiset heräisi ajattelemaan, että meitä työttömiä on moneen lähtöön, niin kuin on työllisiäkin. Ja se, että meille ei ole palkkatyötä herunut ei tee meistä automaattisesti kakkosluokan kansalaisia, niitä paljonpuhuttuja "muita".
VastaaPoistaTsemppiä työnhakuun Maria ja kiitos oivaltavasta blogista! :)
Kyllä, yhdyn järkeilyysi täysin. Meihin ja muihin jaettaessa isoa osaa näyttelee muun muassa tarve suojautua joltakin.
PoistaKiitos tsemppaamisesta!
Hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaTutkitusti ei edes voi olla täystyöllisyyttä, koska yhteiskunta tarvitsee tietyn määrän työttömiä pysyäkseen pystyssä. Valitettavasti kaikki eivät pääse sisäpiiriliäisiksi (työllisiksi), vaikka kuinka yrittäisivät. Hesarissa oli reilu vuosi sitten hyvä kirjoitus aiheesta http://www.hs.fi/sunnuntai/a1380945599429
Kiitos linkistä! Tuon tekstin kun vain jokainen lukisi ajatuksen kanssa niin me muut pääsisimme muut-vyöhykkeeltä takaisin me-vyöhykkeelle.
PoistaOlet kyllä pukenut blogissasi todella hyvin sanoiksi työnmetsästyksen vaiheita. Yritin tänään itse raapustaa omia ajatuksiani, mutta en päässyt ihan tälle tasolle. :D Työttömyys on tosiaan asia, josta erityisesti muilla ihmisryhmillä on mielipiteitä. Usein perättömiin ennakkoluuloihin perustuvia, erittäin vahvoja sekä negatiivisia. Joskus vain oma kokemus voi opettaa, ettei aina mikään oma toiminta edistä työllistymistä.
VastaaPoistaOnneksi olet kuitenkin jo jättänyt tämän elämänvaiheen taaksesi, toivottavasti saat viihtyä työelämässä pitkään. :)
Kiitos viestistäsi! Perättömät ennakkoluulot - ah, miten sitä kokikaan taistelevansa tuulimyllyjä vastaan ympärillä olevien ihmisten muodostaessa käsityksensä täysin omin päin ja jättäessä kaikki heidän omien pään sisäisten kuvitelmien ulkopuoliset tekijät huomiotta.
Poista