Täällä kirjoitettiin jokin aika sitten kahdesta työnhaun tavasta, joista toista kirjoittaja kuvasi osuvasti kestävyyslajina. Hymyilin mielikuvalle. Tunnistin itseni kestävyyslajiksi luokiteltavan työnhaun harrastajana.
Mutta huh, sitten katsoin tämän päivän työnhakua tarkastelleen Silminnäkijä-dokumentin ja huomasin vasta lämmitteleväni. 5000 hakemusta viidessä vuodessa???
Kestävyyslaji, josta ei ole iloa kenellekään.
Jakke kirjoittaa hyvin osuvasti työn hakemisen luonteesta. Silminnäkijä-dokumenttia en ole katsonut(minua kysyttiin osallistumaan siihen), mutta todella hurjilta nuo lukemat kuulostavat. Jotenkin mietityttää, kuinka Suomella on varaa pitää näin paljon koulutettuja ihmisiä kortistossa?
VastaaPoistaItsekin olen huomannut, että jonkinsortin otteluväsymystä alkaa olemaan ja pikkuhiljaa hakemistiheys alkaa pienenemään, vaikka on kuinka yrittänyt motivoida itseään vain hakemaan, kun ei kukaan kotisohvalle tule töitä tarjoamaan...Jossain vaiheessa vain sitä alkaa uskomaan siihen, ettei kannata edes yrittää, koska tyhjän saa pyytämättäkin...