Peruskouluajoilta on jäänyt mieleen muutamia aikuisten listaamia neuvoja koskien ulkonäköä ja työn hakemista.
Tatuoinnit. Ei ei, ehdoton ei. Tatuoitu ei saa töitä. Etenkään, jos tatuointi on näkyvässä paikassa.
Lävistykset. Sama työnsaantia uhkaava tekijä kuin tatuoinnitkin. Ja vaikka lävistyksistä luopuisi, reiät jäisivät. Ikävää ja leimaavaa.
Rastat. Et voi olla kunnollinen työntekijä, jos sinulla on rastat. Epäluottamusta herättävät rastat. Epähygieenisyys ja kaikki! Leima otsaan siis niistäkin.
Väärä meikki, vääränlaiset vaatteet, väärä se ja väärä tuo.
Eläkepommivouhotuksen lomassa meille lapsille uskoteltiin, että edellä mainitut ulkonäkötekijät ovat ne merkittävimmät työnsaannin estävät tekijät nyt ja tulevaisuudessa. Näyttäessäsi neutraalilta kuin vesi työpaikka on mitä todennäköisimmin sinun. Simple!
En tiedä, mitä työnsaantiin vaikuttavia tekijöitä nuorille näinä päivinä korostetaan, mutta jos itse pääsisin puhumaan viisaita juuri nyt työntekonsa ensiaskelia ottavalle teinille, messuaisin ennen kaikkea verkostoitumisesta. Näytät sitten siltä tai tältä, merkittävin työnsaantia estävä tekijä on suhteettomuus. Tai huono arpaonni.
Jep, koulussa voi huoletta viettää vuoden tai pari ylimääräistä kunhan vaan hankkiutuu kaikkiin mahdollisiin järjestöihin ja harrastehommiin. Suhteilla ne työpaikat hankitaan ja silloin ei edes papereilla ole väliä kun tunnet oikeat ihmiset.
VastaaPoistaItsekin jätin järjestötoiminnan pois kun näytti siltä, että nelivuotinen koulu oli muuttumassa seitsenvuotiseksi, todella paha moka. Ei kukaan taputa olallesi työhaastattelussa (jos sinne asti edes pääset, tuskin) että opiskelitpa ajallaan ja paljon kursseja. Siellä kysytään korkeintaan ; tunnetko sen ja sen kun oli samaan aikaan koulussasi. Yritä siinä sitten sönköttää et" joo tiedän tyypin, sil tais venähtää opinnot?" Johon haastattelija vastaa" ihanko totta? Nyt hän johtaa pohjoimaiden osastoa..."
Totta, kukaan ei ojenna kunniamitalia tavoiteajassa valmistumisesta, eikä kukaan nostele kulmakarvojaan paria vuotta tavoiteaikaa myöhemmin valmistuneelle. Voisin itse sanoa valmistuneeni kuin sattumalta tavoiteajassa. Kurssit tuli taputeltua kokoon ilman kiireitä ja gradukin lähti rullailemaan ajoissa kuin huomaamatta. Valmistuminen tavoiteajassa ei koskaan ollut tavoitteeni, mutta niin siinä vain kävi.
VastaaPoistaEn ole harmitellut, etten lähtenyt keinotekoisesti venyttämään opiskeluaikaani, sillä tuskin olisin tehnyt mitään toisin. Olin jo mukana järjestötoiminnassa ja työelämässä, joten harrastukset-työ-opiskelu -kokonaisuus olisi vain saanut hieman jatkoaikaa opiskeluajan venymisen verran. Olisiko pari lisävuotta sitten tuonut jotain uutta? Sitä on täysin turha jossitella, koska jossittelu ei kuitenkaan palauta minua valmistumista edeltävään aikaan.