Tuumaillessani jokin aika sitten sosiaalisen median merkitystä työnhakukanavana keskustelu kommenttiboksissa levittäytyi koskemaan soittamisen osuutta työhaastatteluun pääsemisen avittajana. Kerroin soittokertojeni mahtuvan yhden käden sormille. Onnistuneiden, oikealle henkilölle johtaneiden soittokertojen.
Myönnän säästeleväni luuriin tarttumista, koska en vain piru vieköön osaa soittaa ilman oikeaa asiaa. Olen soittanut/koettanut soittaa aina ennen hakemuksen lähettämistä, sillä yhteyden ottaminen näin päin tuntuu luontevammalta. Jos minulla ei ole kysyttävää työtehtävästä tai muustakaan, en osaa soittaa hakemukseni perään, kuten joka tuutista huudetaan. On tärkeää soittaa hakemuksen perään!
Vai onko? Miten oleellisesti mahdollisuudet edetä rekrytointoprosessin seuraavalle tasolle lisääntyvät minun soittaessani kymmenien tai jopa satojen hakijoiden tavoin hakemukseni perään? Tarkkaillessani kavereideni ja muiden tuttujen työnhaun edistymistä voisin heittää ilmoille villin veikkauksen, että soittaminen on tänä päivänä yhtä tehokas keino kuin soittamatta jättäminen.
Sen lisäksi, että tartun itse vastentahtoisesti luuriin, tuntuu työnantajillakin paikoin esiintyvän vastentahtoisuutta koskien työmahdollisuuksien läpikäymistä puhelimitse. Olen jumittunut pari kertaa yrityksen puhelinvaihteeseen äänen puhelimessa kertoessa, ettei työtiedusteluihin enää lainkaan vastata ja löydän silloin tällöin jo kotisivuilta tiedon, ettei työtiedusteluja koskevia puheluita oteta vastaan. Ne kerrat, kun olen päässyt juttelemaan puhelimitse rekrytoinnista vastaavalle henkilölle, eivät ole kuitenkaan johtaneet mihinkään puhelun "positiivisesta pöhinästä" (mikä ärsyttävä tapa kuvata liian montaa asiaa näinä päivinä) huolimatta.
Olen tarjonnut työnantajille mahdollisuutta kiinnostua minusta muilla tavoilla kuin soittamalla hakemukseni perään. Sähköposteista ja sähköisistä hakemuksista löytyvät hakemuksen ja cv:n lisäksi linkit niin erilaisiin nettiprofiileihini kuin myös esittelyvideooni. Omaa erikoistumistani ja osaamistani parhaiten vastaaviin paikkoihin olen sitten koettanut soittaa/soittanut ennen hakemuksen lähettämistä. Hienoa, me pidetään sinut mielessä ja laitetaan sun hakemuksesi korvan taakse!
Niinhän ne sanoo.
Minä en myöskään soita hakemuksen perään ellei minulla oikeasti ole jotakin kysyttävää. Minusta hakija antaa itsestänsä hieman dorkan kuvan, jos soittaa hakemuksen perään ja kysyy jotain ihan triviaalia tai jotain joka selviää työpaikkailmoituksesta. Luulen, että tuo hakemuksen perään soittaminen on jo vanhentunut ja oikeastaan epätoivottu keino yrittää erottautua hakijamassasta. Nykyään tosiaan on mahdollista käyttää erilaisia nettiprofiileja ja esittelyvideoita, joita rekrytoija voi sitten halutessaan tutkailla.
VastaaPoistaEräs (töissä oleva) kaverini toistaa toistamistaan, miten tärkeää on agressiivinen, jopa tunkeileva lähestyminen. Vain todella, to-del-la voimakkaalla ja röyhkeällä lähestymisellä pystyy erottumaan ja pääsemään haastatteluun. Työnantajan ahdistelu ja uuvuttaminenko tuo tulosta? Jätän väliin.
PoistaMyönnän, että itse olen aina ollut huono soittamaan työnantajille (ei ikinä!). Viime syksynä minulla oli kuitenkin tämä ulkopuolisen ja TE-toimiston yhdessä järjestämä työnhaun kurssi, jolla painotettiin soittamisen merkitystä. Yllättäen monikaan ei työnantajalle soittele. Ja kyllä useimmissa ilmoituksissa loppujen lopuksi mainitaan todella selkeästi voiko heille soittaa vai ei (lisätietoja antaa... tai emme vastaa tiedusteluihin). Sieltä sitten katsotaan, kuinka moni on oikeasti kiinnostunut ja motivoitunut jaksaen heille soittaa. Ihan lyhyt puhelu riittää, jossa kertoo itsestään ja miksi juuri tämä paikka kiinnostaa ja sopii omaan osaamiseen.
VastaaPoistaErään kerran kurssin jälkeen päätin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja todellakin soittaa ja katsoa, että pääseekö tällä perusteella haastatteluun. Kutsu haastatteluun tuli! Tämä paikka jäi saamatta, mutta en ehtinyt testaamaan tätä teoriaa useampaa kertaa, kun sain kahden (!) vuoden työttömyyden jälkeen työpaikan muualta. Tämä teoria toteutui minun osaltani siis 100%. Jännittäväähän se oli soittaa, mutta toisaalta tällä tavoin voi saada jotakin lisätietoa paikasta ja työnantajasta, ja josta voi sitten jollakin tavoin saada etua hakemukseen! Ja hei, olethan päässyt jo puhumaan työnantajan kanssa, joten jos kutsu työhaastatteluun tulee, sinulla on jo osaltaan yhteys henkilöön/kuva henkilöstä ajatuksen tasolla!
Mahtava kuulla, että soitto johti haastattelukutsuun!
Poista"-- kuinka moni on oikeasti kiinnostunut ja motivoitunut jaksaen heille soittaa." Juuri tämä on minua kaivellut jo pitkään. Onko todellakin niin, että vasta (mahdollisesti tyhjänpäiväiselläkin) puhelulla ihminen osoittaa oikeaa kiinnostusta ja motivaatiota työtehtävää kohtaan? Eikö yksilöity työhakemus liitteineen kaikkineen riitä alkuunkaan? Jos et soita, et ole oikeasti kiinnostunut hakemastasi työpaikasta?
Avointen työpaikkojen ilmoitukset tosiaan osoittavat selvästi henkilön, jolle voi soittaa. Olen itse useammin koettanut soittaa lähettääkseni avoimen hakemuksen ja näin ns. hakuammunnalla olen jumittunut pyrkimyksissäni saada puhelinyhteys sopivimpaan henkilöön.
Kannattaa oikeasti kokeilla, ja olisi tosiaan kiva kuulla kuinka moni soitto sinulle tuo kutsun haastatteluun ja hei, mahdollisesti myös työpaikan!
PoistaMä kyllä myöskin jättäisin itse soittamatta, jos ilmoituksessa niin sanotaan. Mun mielestä se kunnioittaa heidän toivetta, ja voipi tosiaan olla, että heillä ei vain ole henkilöitä/aikaa vastailemaan puhelimeen. Mutta kun se mahdollisuus annetaan, että lisätietoja antaa se ja se henkilö tästä ja tästä numerosta, niin kyllä siihen varmaankin kannattaisi tarttua. Näin pitkään asiaa miettineenä ja vähän ponnistusta kurssilta saatuani ymmärrän asian laidan vähän eri tavoin kuin aiemmin. Se voi työantajalle olla jo eka karsinnan paikka eli kaikki soittaneet ovat todennäköisesti kiinnostuneempia kuin ne, jotka ovat pelkeästään lähettäneet hakemuksen (vaikka hyvänkin sellaisen). Ja tällä tavoin jää varmasti ainakin mieleen, sillä todennäköisesti työnantaja kirjailee samalla ylös mainitsemiasi tietoja. Ja ainakin minulta vastapuoli kysyi vielä lopuksi uudelleen nimeäni. Oli saattanut tosiaan ottaa muistiinpanoja sanomisistani tai jos ei muuta niin ainakin sitten nimeni. Ja kun hakemuksen lähettää, on siihen helppo lisätä, että keskustelimmekin jo puhelimitse... Vastapuolikin muistaa ehkä, että ai niin tämä oli tää tyyppi. :) Ja hei ensimmäisen esittelyn perusteella voi antaa todella positiivisenkin kuvan itsestään.
Ja täytyy sanoa, että nyt työssä olen huomannut, kun joudun paljon myös vastailemaan puhelimeen, helpottaa todella paljon, kun joku soittaa ja kertoo asiansa (oli sitten mikä tahansa) vaikka sitten lähettäisikin sähköpostia perään. Jotenkin hlö ja asia tuntuu tärkeämmältä ja asiaan on helpompi paneutua, mitä se olisi, jos hlö olisi lähettänyt vain sähköpostia. Luulisin, että samoin voi tuntua myös työnantajalta.
Mielestäni myös sille on annettu jotenkin liikaa painoarvoa, että kun työnantajalle soittaa, että pitäisi olla jokin pitkä lista kysymyksiä, vaikka kaikki on sanottu ilmoituksessa. Itse asiassa, tärkeämpää olisikin esitellä juuri itsensä ja osaamisensa. Kyllä se siitä soljuu, kun työnantajakin saattaa jotakin kysellä yms. Minullekin työnantaja alkoi kertomaan sitten, mitä he etsivät ja minkälainen on työpaikka, ja tällaisista pikku jutuista, joita ei ole mainittu ilmoituksessa voi saada jotakin lisätietoa, jota voi käyttää edukseen hakemuksen teossa. En muista, taisinko kysyä lopuksi vielä, miten tästä edetään aikataulullisesti, jos nyt jotakin oikeasti kysyäkin haluaa... Ei minullakaan tosiaan ollut mitään kysyttävää, esittelin itseni ja osaamiseni ja että olen justiinsa tehnyt näitä hommia aiemminkin. :)
Luulen, että alussa se onkin hieman vierasta. Itsekin olin jotenkin vaivaantunut soittaessani, mutta kaipa se siitä olisi lähenyt soljumaan paremmin, jos soittojakin olisi tehnyt useampia.
En myöskään enää soittele perään, sen verran painokkaasti on välillä kehotetti painumaan vielä pippurin kasvamistakin pidemmälle. Tosin tunnen henkilön, joka laittoi avoimen hakemuksen ja soitti sen perään, kahdesti ja on nyt töissä siellä. Firmalla kieroutunut tapa olla ilmoittamatta avoimista paikoista ja vasta toisella soittokierroksella kutsuvat haastatteluun.
VastaaPoistaTämä se ongelma on kun sanotaan yhtä ja tarkoitetaan toista. En tiedä onko minulla taipumusta aspergeriin, mutta jos ilmoituksessa lukee ettei puhelintiedusteluja niin minulle se tarkoittaa juuri sitä. Mitä siitäkin tulisi jos 100km/h nopeus olisikin vain ehdotus? Terve konstaapeli, tiedän, että täällä on satasen rajoitus, mutta päätin olla aggressiivisen dynaaminen ja mitata autoni voimavarat niin ei tarvitse valehdella seuraavissa kahvipöytäkeskusteluissa.
Jos olisin työnantaja ja olisin asettanut ilmoitukseen tietyt raamit, kuten ei puhelintiedusteluja niin jos joku tätä rikkoisi niin katsoisin ettei kyseinen henkilö ymmärrä annettuja ohjeita eikä näin ole sovelias töihin. Ilmeisesti ajatusmaailmani on poikkeava nykymaailmasta, koska nykyisin kuuluu olla aggressiivinen ja painostaa työnantajaa osoittaakseen olevansa kiinnostunut. Pitäisiköhän selvittää missä pomo asuu ja kaapata hänen lemmikki tms. ja lähettää kiristyskirje, jossa kertoo lemmikille käyvän huonosti jos en saa duunia. Osoittaisikohan se riittävää kiinnostusta ja omistautumista?
Hahaa kiitos erityisesti viestisi lopusta!
PoistaJuuri kuten sanoitkin, myös minä ajattelisin ennemminkin, että osoittaisin työnhakijana ymmärtämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä, jos toimisin toisin kuin ilmoituksessa on pyydetty tai kehoitettu. Ja jos työnantajat sanovat toista kuin tarkoittavat, etsivät he todennäköisesti myös toisenlaista työntekijää kuin minä.
Juuri eräässä työnhakukoulutuksessa kouluttaja oli sitä mieltä, että kannattaa soitta jos on jotain kysyttävää (oikeasti), eli vaikkapa ilmoitus on epämääräinen tms. Mutta kai näitä mielipiteitä on joka suuntaan. Itseäni ei ole koskaan soittaminen auttanut, enkä sitä paljon harrasta. Joskus olen laittanut myös sähköpostia kysyäkseni jotain.
VastaaPoistaOmassa työnhakukoulutuksessa kouluttaja toisteli, että soittaminen on niin tärkeää, että jotain, edes jotain kysyttävää tai sanottavaa on keksittävä. En minä pysty soittamaan hakemukseni perään siksi, että "niin kuuluu tehdä".
PoistaKaytannossa lapi opiskeluvuosieni tyoskentelin oman alani tehtavissa (poislukien pari ensimmaista vuotta), mika vaati valtiotieteilijalta (ja myohemmin myos kauppatieteita opiskelleelta) monta sataa hakemusta. Myohemmin toki hakemuksia tarvitsi tyopaikkoja varten tehda vahemman.
VastaaPoistaJoka tapauksessa, en soittanut ensimmaistakaan puhelua yhteenkaan hakemukseeni liittyen. Hyvin toimivat pelkat hakemukset. En myoskaan kuvaillut itseani tai persoonaani yhdellekaan adjektiivilla vaan keskityin tyokokemukseeni ja ammatillisiin kiinnostuksenkohteisiini. Vasta valmistumisen kynnyksella tuli ongelmia tyonhaun suhteen (tai lahinna kiinnostavien tyopaikkojen ja haastattelupyyntojen vahyyden suhteena), vaihdoin maata, ja nyt olen tyotani vastaavissa tehtavissa ulkomailla.
Enka tata viimeista tyopaikkaakaan hakiessa soitellut mihinkaan, tai luonnehtinut persoonaani.
VastaaPoistaNoin sen pitäisikin mielestäni mennä. Pelkkien hakemuksien tulisi riittää.
Poista