Lisää ajattelemattomuutta

Menkää nyt edes joihinkin töihin!

Vaikka olenkin täällä blogissa vähän leikkinyt tulella julistaen, että pidän jonkinlaista filtteriä hakemieni töiden suhteen, ei se tarkoita, ettenkö olisi hakenut näihin niin sanottuihin "edes joihinkin töihin". Oi kyllä olen hakenut. Edes johonkin, kun en muuallekaan näytä pääsevän. Mutta mistäpä kukaan sen tietäisi, kun minä en pääse niihin edes joihinkinkaan töihin. Haen "edes joihinkin töihin", mutta minun niihin pääsemättä kukaan ei tule taputtamaan olalle, että hyvä Maria, kun hait "edes johonkin työhön"!

Ja... ihan oma lukunsa olisikin lähteä jäsentelemään, miten edes määritellään "edes jokin työ". Määritelmiä taitaa olla yhtä monta kuin määrittelijöitäkin.


Älkää tuijottako työstä saatavaa palkkaa. Tärkeämpää on kerryttää työkokemusta.

Ja kyllä muuten tasan tarkkaan tuijotan palkkaa. Miksi? Koska haluan tarkastella työmarkkinoita siitä lähtökohdasta, että teen töitä elääkseni, enkä sen vuoksi, että tekisin yhä vain töitä osoittaakseni myöhemmille työnantajille olevani valmis tekemään töitä. Minä olen tuon aina-reipas-ja-valmis-ahkeraksi-työläiseksi -osuuden jo suorittanut mylläämällä niin Suomen kuin muidenkin maiden työmarkkinoilla.

Olin se teini, joka iloitsi käyttörahan saamista enemmän juuri siitä, että minulla olisi jotain, mitä kirjoittaa ansioluetteloon. Säästin rahat ja juhlin työtodistusta. Kesä kesältä luettelo piteni, ja minä olin iloisempi ja itsevarmempi. Opiskeluaikana tein töitä tuleville työnantajille esiteltävän työkokemuksen kerryttämisen lisäksi tietenkin rahan vuoksi.

Joitakin töitä olen tehnyt puhtaasti ainutkertaisten elämänkokemusten kerryttämisen vuoksi. Ainutkertaisten, vielä mummonakin ilolla ja lämmöllä muisteltavien työtehtävien osalta minulla on ollut onni myötä muilla mailla: olen voinut työskennellä tehtävissä, joiden kaltaisten parissa toimimisesta en olisi koskaan uskaltanut haaveillakaan. Palkka oli jokaisella kerralla huonoa, mutta huh, mitä kaikkea muuta sain tilalle!

Mutta nyt, nyt tekisin töitä rahan vuoksi. En ole enää 15-vuotias ensimmäistä kesätyötään etsivä teini. Olen elämänsä rakentamiseen pyrkivä aikuinen, ja elämäni rakentamiseen minun pitäisi kyetä itsenäisesti. 


Voi, miten ajattelematonta on neuvoa puolta miljoonaa Suomen työtöntä menemään edes joihinkin töihin.
Voi, miten ajattelematonta on neuvoa puolta miljoonaa Suomen työtöntä olemaan välittämättä siitä, saako työstä palkkaa mahdollisesti edes senkään vertaa, että kykenisi elämään ilman yhteiskunnan rahallista lisätukea.