Itsensä niin sanotusti keinotekoisesti kiireisenä pitäminen vie todella paljon energiaa. Niin paljon, että ymmärrän jo tässä vaiheessa työttömyyttäni täydellisesti, miksi joistakin työttömistä voi tulla pelkkiä ihmisen kuoria. Kun vain minä olen itseni matkanjohtaja, valtaosa voimistani menee itseni touhukkaana pitämisen suunnitteluun.
Olen onnistunut tähän mennessä kohtuullisesti. Päivät ovat kuluneet, jos eivät aina niin hyvin, niin kuluneet kuitenkin. Jotkin aktiviteetit, kuten juokseminen, ovat rytmittäneet päiviäni niin, että elämä on tuntunut pikkuruiselta osin säännölliseltä. Juoksemisesta en enää voisikaan luopua, mutta jotkin puuhailut ovat olleet kausiluonteisia. Niiden tilalle on aina keksittävä sitten jotain uutta. Uuvuttavaa.
Sitten keksin itselleni kokonaisen vuoden kestävän projektin. Ensimmäisen ajatuksen jälkeen pohdin pitkään projektin luonnetta ja vaativuusastetta. Tämä olisi kaikki tai ei mitään -projekti. Pystyisinkö siihen? Vaikka aika kuluukin nopeasti, 365 päivää on kuitenkin, no, monta päivää!
Päätin kuitenkin haastaa itseni, sillä uskon projektin antavan minulle ennen kaikkea mahdollisuuden oppia uutta ja kehittää itseäni. Vaikka projektin sytykkeenä toimikin työttömyyteni, se ei ole kuitenkaan sidottu työttömyyteeni toisin kuin esimerkiksi tämä blogi. Projekti jatkuu, vaikka työllistyisinkin.
Otan vuoden jokaisena päivänä kuvan, jonka julkaisen sitten täällä: thisunstructuredlife.blogspot.com
Toivottavasti onnistun sekä toteuttamaan projektin että ennen kaikkea rakentamaan projektin aikana elämääni.
Tervetuloa mukaan kuvamatkalle!
31.12.2014
30.12.2014
Työn merkitys
Kuopion TE-palvelujen uutisoidussa ryhtiliikkeessä oli näin työttömän työnhakijan silmissä paljon enemmän epäiltävää kuin kiiteltävää. Kuopiossa on näemmä saatu työttömät töihin, mutta minkälaisiin töihin? Oikein palkkatöihinkö? Tai jos ei, niin kuitenkin sellaisiin töihin, että ne sitten pian kuitenkin vakinaistetaan ja edes sitten maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa?
Juu? Ei?
Kuopion TE-palvelujen kasvojenkohotuskampanjan johdosta pyörittelin mielessäni jälleen kerran kysymystä siitä, mitä työ minulle merkitsee. Kysymystä, jota olisin tuskin koskaan pysähtynyt miettimään näin paljoa, jos olisin saanut palkkatyöpaikan parin-muutaman kuukauden hakemisen jälkeen.
Mitä minä ajattelen, että työ minulle merkitsee?
Entä mitä yhteiskunta odottaa työn merkitsevän minulle?
En elä voidakseni tehdä töitä. Tekisin töitä voidakseni elää. Lisätäkseni mahdollisuuksia toteuttaa tavoitteitani ja haaveitani.
Vaikka pidän työtä vain työkaluna, jota käyttämällä voin sitten elää haluamallani tavalla, ei tämä kuitenkaan tarkoita, ettenkö välittäisi, minkälainen tuo työkalu on. Työ kuitenkin veisi merkittävän osan valveillaoloajastani (tosin 8-tuntisien työpäivien olemassaolo näyttää olevan kasvavissa määrin uhattuna...), joten voi kyllä, työn olisi silti hyvä olla sellaista, jonka tekemisestä pidän vähintään jonkin verran, jossa koen olevani hyödyksi ja jossa pääsisin parhaassa tapauksessa kehittämään itseäni.
Mutta. Tekisin työtä, jos työstä saa rahaa. En tekisi työtä, jos siitä ei saa rahaa. Tosin, joustaisin mielelläni periaatteesta tapauksessa, jossa minulla olisi mahdollisuus työskennellä niin sanotussa napakymppityöpaikassa palkatta siten, että työn vakinaistaminen ja työn muuttuminen palkkatyöksi parin kuukauden jälkeen olisi osa sopimusta. Melkoista fantasiamaailmahorinaa...
Pelottavasti yleistyvä näkemys kuitenkin näyttää olevan, että on parempi tehdä palkattomia töitä sitten vaikka mutterien pussittajana, kunhan tekee edes jotain. Että tekisi työtä työn tekemisen vuoksi. Ollakseen työn sankari.
Juu? Ei?
Kuopion TE-palvelujen kasvojenkohotuskampanjan johdosta pyörittelin mielessäni jälleen kerran kysymystä siitä, mitä työ minulle merkitsee. Kysymystä, jota olisin tuskin koskaan pysähtynyt miettimään näin paljoa, jos olisin saanut palkkatyöpaikan parin-muutaman kuukauden hakemisen jälkeen.
Mitä minä ajattelen, että työ minulle merkitsee?
Entä mitä yhteiskunta odottaa työn merkitsevän minulle?
En elä voidakseni tehdä töitä. Tekisin töitä voidakseni elää. Lisätäkseni mahdollisuuksia toteuttaa tavoitteitani ja haaveitani.
Vaikka pidän työtä vain työkaluna, jota käyttämällä voin sitten elää haluamallani tavalla, ei tämä kuitenkaan tarkoita, ettenkö välittäisi, minkälainen tuo työkalu on. Työ kuitenkin veisi merkittävän osan valveillaoloajastani (tosin 8-tuntisien työpäivien olemassaolo näyttää olevan kasvavissa määrin uhattuna...), joten voi kyllä, työn olisi silti hyvä olla sellaista, jonka tekemisestä pidän vähintään jonkin verran, jossa koen olevani hyödyksi ja jossa pääsisin parhaassa tapauksessa kehittämään itseäni.
Mutta. Tekisin työtä, jos työstä saa rahaa. En tekisi työtä, jos siitä ei saa rahaa. Tosin, joustaisin mielelläni periaatteesta tapauksessa, jossa minulla olisi mahdollisuus työskennellä niin sanotussa napakymppityöpaikassa palkatta siten, että työn vakinaistaminen ja työn muuttuminen palkkatyöksi parin kuukauden jälkeen olisi osa sopimusta. Melkoista fantasiamaailmahorinaa...
Pelottavasti yleistyvä näkemys kuitenkin näyttää olevan, että on parempi tehdä palkattomia töitä sitten vaikka mutterien pussittajana, kunhan tekee edes jotain. Että tekisi työtä työn tekemisen vuoksi. Ollakseen työn sankari.
28.12.2014
Puheluita
Soitin jouluhälinöitä edeltävällä viikolla TE-palveluihin saadakseni sovittua ajan jollekulle, joka saattaisi osata auttaa minua mieltäni vaivanneiden kysymysten osalta. Kasvokkaista tapaamisaikaa en saisi, mutta ääni puhelimessa sanoi laittavansa virkailijalle soittopyynnön. Ääni puhelimessa kertoi, että kun on tätä joulun aikaa niin ei ole takeita, että minulle soitettaisiin enää tämän vuoden puolella. Sanoin, ettei haittaa. Ei minulla ole mihinkään kiire.
Ollessani valmistautunut kuulemaan TE-palveluista vasta ensi vuoden puolella, hämmästyin todella, kun soitto tuli jo parin tunnin päästä. Vaikka virkailija ei tiennyt vastauksia kaikkiin kysymyksiini, hän kertoi minulle aina henkilön, joka tietäisi enemmän, ja esimerkiksi ulkomailla työskentelyä koskevien kysymyksien kanssa hän lähetti soittopyynnön alueeni EURES-neuvojalle. Varoitellen myös jälleen, että kun on tätä joulun aikaa, niin soitto saattaa venyä ensi vuoteen. EURES-neuvoja kirjoitti minulle linkeillä vuoratun sähköpostin jo seuraavana päivänä ja ilmoitti soittavansa heti loppiaisen jälkeen. Käy!
Sain myös CV-neuvojan yhteystiedot, ja lähetin hänelle CV:n, jota käytin ennen yksisivuisen CV:n luomista. Pyysin häneltä vinkkejä, millä keinoilla voisin puristaa tuon CV:n yksisivuiseksi, jotta näkisin, mikä näkemys hänellä olisi jäljelle jätettävästä informaatiosta, ja näin voisin muokata itse aikaisemmin yksisivuiseksi rakentamaani CV:tä mahdollisesti paremmaksi.
CV-neuvoja kirjoitti minulle seuraavana päivänä aloittaen viestinsä kehumalla CV:ni olevan todella hyvä. Neuvojalla ei kuitenkaan ollut antaa minulle muuta kuin kolme erilaista CV-pohjaa, joiden mukaisesti voisin tehdä yksisivuisen CV:n. Samat pohjat löytäisi jokainen ottamalla googlen kauniiseen käteensä.
CV-neuvojan viesti oli melkoinen pettymys. Oli pettymys lukea kehuja, kun olisin halunnut saada rakentavaa kritiikkiä ja yksilöllisiä muutosehdotuksia. Oli pettymys avata CV-pohjien liitetiedostoja vain löytääkseen sitä samaa vanhaa kankeutta ja yli-virallisuutta kolmen pohjan verran. Minä en erottuisi hänen ohjeitaan noudattamalla jatkossakaan.
Mutta jostain minä olen iloinenkin! Nimittäin palvelunopeudesta!
Ollessani valmistautunut kuulemaan TE-palveluista vasta ensi vuoden puolella, hämmästyin todella, kun soitto tuli jo parin tunnin päästä. Vaikka virkailija ei tiennyt vastauksia kaikkiin kysymyksiini, hän kertoi minulle aina henkilön, joka tietäisi enemmän, ja esimerkiksi ulkomailla työskentelyä koskevien kysymyksien kanssa hän lähetti soittopyynnön alueeni EURES-neuvojalle. Varoitellen myös jälleen, että kun on tätä joulun aikaa, niin soitto saattaa venyä ensi vuoteen. EURES-neuvoja kirjoitti minulle linkeillä vuoratun sähköpostin jo seuraavana päivänä ja ilmoitti soittavansa heti loppiaisen jälkeen. Käy!
Sain myös CV-neuvojan yhteystiedot, ja lähetin hänelle CV:n, jota käytin ennen yksisivuisen CV:n luomista. Pyysin häneltä vinkkejä, millä keinoilla voisin puristaa tuon CV:n yksisivuiseksi, jotta näkisin, mikä näkemys hänellä olisi jäljelle jätettävästä informaatiosta, ja näin voisin muokata itse aikaisemmin yksisivuiseksi rakentamaani CV:tä mahdollisesti paremmaksi.
CV-neuvoja kirjoitti minulle seuraavana päivänä aloittaen viestinsä kehumalla CV:ni olevan todella hyvä. Neuvojalla ei kuitenkaan ollut antaa minulle muuta kuin kolme erilaista CV-pohjaa, joiden mukaisesti voisin tehdä yksisivuisen CV:n. Samat pohjat löytäisi jokainen ottamalla googlen kauniiseen käteensä.
CV-neuvojan viesti oli melkoinen pettymys. Oli pettymys lukea kehuja, kun olisin halunnut saada rakentavaa kritiikkiä ja yksilöllisiä muutosehdotuksia. Oli pettymys avata CV-pohjien liitetiedostoja vain löytääkseen sitä samaa vanhaa kankeutta ja yli-virallisuutta kolmen pohjan verran. Minä en erottuisi hänen ohjeitaan noudattamalla jatkossakaan.
Mutta jostain minä olen iloinenkin! Nimittäin palvelunopeudesta!
27.12.2014
Tietämättömyyden suuriruhtinaita
Mitä akateeminen työtön teki ennen valmistumistaan ja työttömäksi joutumistaan?
Toisen mukaan ainoastaan juhli ja joi pienet opintotukensa. Toisen mukaan ainoastaan luki silmät spiraaleina opintoihinsa liittyviä kirjoja kaiken valveillaoloaikansa.
Mitä akateeminen työtön osaa tehdä valmistuttuaan?
Toisen mielestä ei mitään, sillä vuodet kuluivat erilaisilla kangasmerkeillä kuorrutetut pellehaalarit yllä juostessa approista ja sitseistä toisiin. Toisen mielestä ei mitään, sillä vuodet kuluivat ulkoaopetellessa pinoittain kirjoja.
Toinen kysyy tosissaan, että mihin tämä maa tarvitsee maistereita. Toinen vastaa tosissaan, että ei mihinkään.
Toisen mukaan ainoastaan juhli ja joi pienet opintotukensa. Toisen mukaan ainoastaan luki silmät spiraaleina opintoihinsa liittyviä kirjoja kaiken valveillaoloaikansa.
Mitä akateeminen työtön osaa tehdä valmistuttuaan?
Toisen mielestä ei mitään, sillä vuodet kuluivat erilaisilla kangasmerkeillä kuorrutetut pellehaalarit yllä juostessa approista ja sitseistä toisiin. Toisen mielestä ei mitään, sillä vuodet kuluivat ulkoaopetellessa pinoittain kirjoja.
Toinen kysyy tosissaan, että mihin tämä maa tarvitsee maistereita. Toinen vastaa tosissaan, että ei mihinkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)