Lähes ilmaiseksi tarvittavat

*ring*
Soitan omaa erikoistumistani vastaavaan pk-yritykseen koettaakseni saada tieni rekrytoinnista vastaavan henkilön luokse. Vaihdetyöntekijä antaa minulle sähköpostiosoitteen ja kehoittaa lähes liioitellun painokkaasti lähettämään työhakemuksen sähköpostilla.

*klik*
Lähetän avoimen työhakemuksen ja CV:n linkkeineen ja videoineen rekrytoinnista vastaavalle henkilölle.

*ping!*
Saan myöhemmin samana päivänä sähköpostin, että kiitos kiinnostuksestasi, mutta valitettavasti meillä ei ole juuri nyt avoinna olevia työtehtäviä. Kertoo laittavansa työhakemukseni sivuun odottamaan ja lupaa pitää minut mielessään, jos tulevaisuudessa tarvitsisivat kaltaisiani työntekijöitä.

*klik*
Lähetän vastauksesta kiittävän viestin, jossa esitän odottavan toiveikkuuteni kuulla heistä myöhemmin. Oikein Parhain terveisin, minä.

*KAPOW*
Löydän myöhemmin kyseisen yrityksen työpaikkailmoituksen, jossa he etsivät juuri kaltaistani työntekijää. Olin hetkeä aikaisemmin markkinoinut ja mainostanut ja kehunut brändättyä itseäni juurikin heidän ilmoituksen hakukriteerien kaltaisena työntekijänä.

Etsivät työharjoittelijaa. Kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulun työharjoitteluun myöntämä rahoitus.

*CRASH*

Testi

Ylen sivuilla voi nyt testata soveltuvuutta aloille, joissa on Ylen mukaan töitä tarjoilla.

En pidä testeistä. Netin pimeälle puolelle kuuluviin "mikä kahvipannu olet!?" ja "mitä syvänmeren kalaa muistutat!?" tyyppisiin testeihin en ole ikinä koskenut pitkällä tikullakaan, enkä liioin näihin hieman asiallisemmiltakaan näyttäviin testeihin. Viimeksi vuosia, vuosia sitten testiä tehdessäni tein myös ammatinvalintatestin: TE-palvelujen mukaan olisin sopinut parhaiten ahtaajaksi. 5/5.

Päätin tehdä Ylen testin ennen kaikkea siksi, että näkisin, mitkä nyt työllistävät alat olisivat testin tulosten mukaan minulle sopivimpia.

Tunnistettavuutta on ja sitten ei niinkään. Vähän kuin horoskooppia lukisi. Mutta oleellisinta onkin katsoa, mitä Yle tarjoaa sopivimmiksi, nyt työllistäviksi ammateiksi ja ammattialoiksi. Siellä ne yhteiskuntatieteelliset alat pilkistävätkin. 

Jäädä, joutua, joutua jäämään

Työttömäksi on helppo jäädä! huutelevat.

Onko?

No eihän ole. Jäädä siis. Joutua kylläkin. Vähän vaarallisenkin helppo.

Toki on heitäkin, jotka ovat jääneet työttömäksi. Mutta jääjiä on ollut aina. Hyvinä ja huonoina aikoina.

Työttömäksi on helppo joutua, ja olisikin kerrassaan mahtavaa, jos huutelijat ymmärtäisivät sanojen jäädä ja joutua välisen merkityseron tässä kontekstissa. Ja käyttäisivät näitä sanoja harkiten.

Vertailtavuus

Olen liian nuori muistaakseni 90-luvun laman. Tuo lama on tullut minulle tutuksi oppikirjojen ja vanhempien ihmisten puheiden kautta. Tuo kyseinen lama on tehnyt paluun (jo ajat sitten) tämän päivän keskusteluihin, sillä nyt meneillään olevan kurimuksen vertailemista 90-luvun aikoihin näytetään pitävän ihan kelpo tapana hahmottaa tämänhetkistä tilannetta. Vertailua löytyy uutisista ja artikkeleista. Twiiteistä ja kahvipöytäkeskusteluista. Vertailun avulla tämän päivän talousahdinkoa vähätelläkseen pyrkivät vetoavat esimerkiksi niihin iänikuisiin työttömyyskäppyröihin. Kattokaa, ei oo paha! Kattokaa, kyl 90-luvulla oli paljo pahempi! Tämänhetkisen tilanteen dramaattisuutta painottavat vetoavat sitten toisenlaisiin 90-luvun lamaa koskeviin käppyröihin.

Ja minä mietin kulmat kurtussa, mistä juontuu into verrata tätä päivää yli 20 vuoden takaiseen aikaan. Miksi vertailla keskenään kurimuksia, joiden syntymekanismit ja etenemistavat eroavat toisistaan merkittävästi? Työttömien tilastointitapakin on muuttunut kurimusten välissä, joten miksi, oi miksi työttömyystilastoja vertaillaan?

Ja kaiken lisäksi... miksi verrata tätä päivää 90-luvun lamaan, kun eihän tämän päivän sirkus edes ole lama. Eihän? Eiku...