Pikkujoulut

Muutamakymmenpäinen opiskelijajoukkomme aloitti korkeakouluopinnot vuosien takaisena syksynä. Tuli toinen syksy. Kolmas ja neljäs. Viidentenä syksynä minä olin jo pois pelistä ja opiskelukaupungista. Tutkintopapereita on alkanut hiljalleen tipahdella muidenkin syleihin.

Ensimmäisestä syksystä lähtien vaihtelevan vahvasti yhtä pitänyt joukkomme alkaa levittäytyä maantieteellisesti yhä laajemmalle. Yhtä halutaan siitä huolimatta yhä pitää. Pikkujoulut! Mikä mainio syy koota joukot yhteen! Opiskelukaverini heitti suunnitelman ilmaan jo lokakuun alussa ja me muut otimme ehdotuksesta mielissämme kiinni.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että mahtavaa! Pikkujoulut meidän ison opiskelijaporukan kesken ovat olleet aina yksi vuoden kohokohdista. Parin viikon päästä mieleeni livahti toinen ajatus, että onkohan sittenkään niin mahtavaa. Hammasharja lopetti edestakaisen liikkeen ja aamurähmäiset silmäni katsoivat takaisin kylpyhuoneen peilistä.

Ne kaikki kysymykset ja päivittelyt ja harmittelut ja kummeksumiset ja neuvot. En minä jaksaisi.

Jos vain voisin, kieltäisin työttömyydestä puhumisen pikkujouluissamme. Pääasiassa siksi, että siitä puhuminen ja voivotteleminen ei ainakaan nosta tunnelmaa. Eikä auta minua tai ketään muutakaan saamaan työpaikkaa. Myös siksi, että nuo pikkujoulut voisivat olla minulle se hetki, kun voisin unohtaa oman elämäntilanteeni hetkeksi ja keskittyä ihan rehelliseen juhlimiseen ja opiskelukavereideni seurasta nauttimiseen.

Twitter

Ja niin vetäisen viivan jälleen uuden kohdan yli NOT-to-do -listallani. Kiitos hakemuksestasi. kuikuilee eksyneesti ympärilleen twitterissä.

Kiitoshakemuksestasi
@jobless_MariaKH

Epätoivottu epätoivoinen

Älä näytä olevasi epätoivoinen työnhakija!, sanovat.

Niin, kelpo neuvohan tuo on. Kukapa sitä nyt epätoivoisesta itsensä tyrkyttäjästä pitäisikään. Missään tilanteissa.

Mutta huh, miten minun siitä huolimatta tekisi mieleni kirjoittaa sähköpostikenttiin jo anelevia pyyntöjä. Olkaa niin kilttejä ja armollisia ja hyväntahtoisia, että kutsuisitte minut edes haastatteluun!

Miten kovasti olisin halunnut esittelyvideon kuvauspäivänä polvistua kameran edessä. Antakaa minulle mahdollisuus päästä edes haastateltavaksi! Kiltit!

Jep jep, tuolla tavoin niitä töitä vasta irtoaisikin...

Työnantajat julistavat, etteivät halua palkata henkilöitä, jotka haluavat töihin siksi, etteivät halua olla työttömiä.

Epätoivottu työnhakija on se, joka koettaa päästä eroon työttömyydestään.

Matkustamattomuus

Onnellisen tietämättömänä siitä, miten köpelösti minun palkkatyöpaikan saamisessa kävisi, uskalsin keväällä väläyttää kanadalaiselle ystävälleni suunnitelmaani vierailla hänen luonaan vuoden 2015 aikana. Nyt on alkutalvi. Vuosi 2015 on jo nurkan takana.

Ollessani vielä keväällä optimistisen toiveikas pidin mahdollisuutta Kanadaan matkustamisesta täysin realistisena. Jos olisin saanut pysyvän palkkatyön jossain vaiheessa vuotta 2014, olisin jo ehtinyt ansaita lomapäiviä niin, että olisin voinut ainakin teoriassa matkustaa ystäväni luokse.

Optimistinen toiveikkuus on jo vaihtunut pessimistiseen toivottomuuteen.
...tut minä ikinä mihinkään Kanadaan pysty matkustamaan. Tai muuallekaan.